Suunnittelu ja toteutus tapahtui yhteistyössä äidin ja siskon kanssa. Kuten arvata saattaa myös hermot olivat välillä melko kireällä (kaksi periksiantamatonta jääräpäätä lyödään samaan laatikkoon=tappelu). Sisko olisi halunnut kahvilan sisälle ja minä ulos. Lopulta isän sana painoi eniten ja kahvila päätettiin toteuttaa ulkona.
Mietintämyssy pyöri myös kovaa vauhtia päässä, kun suunnittelin millaisia kakkuja kahvilassa olisi kiva tarjota. Valikoimaan tuli lopulta täytekakuiksi valkosuklaa-punaherukka, mustaherukka ja mustikka. Marjoja ei tarvinnut erikseen ostaa, koska hyödynsimme omasta kotipihasta löytyviä herukoita ja tädin poimimia mustikoita. Kakuista sai kahvilassa ostettua palasen tai sitten kokonaisen miniatyyriversion kotiin vietäväksi. Toki palasiakin sai mukaan jos halusi. Kakkupalojen kanssa tarjottiin kahvia, teetä ja mehua. Mehunkin oli äiti tehnyt oman pihan antimista.
Arvelimme, että pelkät täytekakut valikoimassa ei riitä, joten oli keksittävä muutakin. Juustokakku oli selkeä vaihtoehto, mutta siinäkin olisi oltava jotain erikoista. Päädyin limeen, koska se on makuna ihanan kesäisen raikas. Äiti halusi tehdä oman pihan raparpereistä keikaustorttua, hieman erilaisempia pikkuleipiä (rosepippuri ja suklaa-chili) ja ei niin perinteisiä kuivakakkuja. Äiti teki myös suklaakakun (ohjeella, jonka sain eräältä keittiömestarilta), jonka hän maustoi rommilla.
Olin halunnut kauan myös kokeilla näitä nyt niin kovin hehkutettuja cake ja cookie popseja. Cookie popsit tein suklaan ja mansikan makuisiksi, cake popsit mangon makuisiksi. Popsien kuorruttaminen candy melts-napeilla oli yllättävän vaikeaa ja voin kertoa ettei homma mennyt aivan kuin strömsössä. Popseista tuli lopulta kuitenkin ihan hyvännäköisiä (ja makuisiakin kuulemma)..
Monet olivat laittaneet jo valmiiksi tiedusteluja onko valikoimassamme mitään gluteenitonta ja vaihtoehtojahan oli. Teimme yhdestä tarjottavasta täytekakusta ja raparperitortusta kokonaan gluteenittomat. Keliaakikko asiakkaat olivat otettuja, koska yleensä mistään ei saa mitään hyvää. Gluteenittomat tuotteet eivät yleensä ole tuoreita vaan pakkasesta otettuja ja mikrossa lämmitettyjä nissukoita. Tuotteet, joissa ei ollut suklaata olivat laktoosittomia.
Ravintolapäivän nettisivuilla tehtyyn illmoitukseen laitoimme kapasiteetiksi 50 henkilö, mutta arviolta kävijöitä oli noin 120-130. Sinä päivänä me myytiin 116 palaa kakkua, 14 miniatyyrikakkua, 152 pikkuleipää, 12 kuivakakkua, 22 tartelettia ja 30 kakku-/keksitikkaria. Kaikki meni mitä tehtiin ja olo tuntui viimeisen keksipakkauksen jälkeen palkitulta. Kaikki kehuivat kovasti ja nyt jälkeen päin monet ovat kyselleet avaako Kahvila Kakkula ovensa seuraavana ravintolapäivänä 17.11. tai avaako Kakkula ovensa mahdollisesti ihan virallisesti johonkin liiketilaan. Hyvä mieli tulee tällaisesta palautteesta ja innostuksesta :)
Sää tuossa vaiheessa oli kovin epävarma, joten päätimme pystyttää paviljongit pöytien päälle mahdollisen sateen varalta. Ratkaisu oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, koska toihan katokset myös hieman kahvilamaista tunnelmaa.
Kaikki paloittain tarjottavat näkyvät tässä (paitsi suklaakakku). Herkullista, eikö?
Tämä kuva otettu heti avaamisen jälkeen. Porukkaa tuli heti kerralla ihan kivasti (ja tämän jälkeen koko ajan lisää). Olimme yllättyneitä, että kahvilassa todella kävi aivan tuntemattomiakin ihmisiä. Jotenkin sitä ajatteli, että paikalle saapuisi vain tuttuja ja puolituttuja.
Ikävikseni jouduin kuitenkin ilmoittamaan, että Kahvila Kakkula ei avaa oviaan (tai tässä tapauksessa ehkäpä kakkukupuaan sopisi paremmin, koska eihän edellisessäkään kahvilassa ollut ovia) seuraavana ravintolapäivänä. Minun kohdallani syksyn tulo toi mukanaan kouluun palaamisen ja ko. aktiviteetti vie ihan liikaa aikaani arviolta jouluun asti. Hyvällä lykyllä Kakkulan "ovet" saadaan auki taas keväällä. Minulla on suunnitelmissa jo kovasti kaikki uusia ja vähemmän "uusia" ideoita ;)
