On ihanaa huomata, että ympärillä on ihmisiä, ystäviä, jotka välittävät. Harmittaa, että aikanansa tiet ovat erkaantuneet joidenkin kanssa, ketkä ovat olleet joskus hyvin läheisiä. Joskus tulee vain sellainen olo, että tekisi mieli ottaa heihin yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Sitten alkaa kuitenkin miettimään asiaa tarkemmin. Olisiko meillä enää mitään puhuttavaa ja menisikö tilanne kiusalliseksi tai tulisiko liian pitkä hiljainen hetki. Minulla olisi itseasiassa tämän vuoden puolella järjestettävänä luokkakokous.
Tällä hetkellä läheisimpiä ystäviäni ovat osa työkavereistani, muutama koulukaveri, muutama entinen koulukaveri ammattikoulun ja lukion ajoilta sekä kummilapseni äiti. Erityisesti haluan nostaa nuo työkaverit tuolta, koska minusta on aivan ihanaa kuinka hyvä työporukka meillä on. Vapaa-ajalla, mitä sitten ikinä oikeastaan tekeekin, työkaverit on yleensä aina ne keiden kanssa tulee lähdettyä. Heitä näkee niin usein (pakostakin? :D), että heidän kanssaan tulee oikeastaan jaettua kaikki iloiset ja mieltä painavat asiat. Ei ole koskaan tullut hetkeä etteikö olisi voinut jostain asiasta puhua. Mutta ehkä tämä on se syy, miksi työnteko heidän kanssaan onnistuu niin mutkattomasti.
En ole ikinä kokenut olevani yksinäinen, koska minulla on aina ollut ihania ihmisiä ympärillä. Juurikin tänään olin kahvittelemassa kolmen koulukaverini kanssa ja oli kivaa nähdä heitä kaikki samalla kertaa, vaihtaa kuulumisia ja päivitellä tietoja. Sovittiin siinä sitten, että ensi kuun puolella koiteteaan mennä yhdessä syömään. Ehkäpä testaamaan Jyväskylän uusi italialainen ravintola Trattoria (http://trattoriaaukio.fi/). Odotukset ovat aika korkealla.
Mutta, asiasta kukkaruukkuun: tänään pitäisi päättää pitkään kestänyt treenihiljaisuus. Olen ollut melko jaksamaton viime aikoina tekemään asian eteen mitään ja ehkä jopa heiman laiskakin. Jospa saisi taas innostusta. Treenikassi on ollut jo jonkun aikaa pakattuna odottamassa, että milloinka se inspiraatio sieltä iskee. Liikunta on aina ollut vähän niin ja näin ja tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että pakottaminen on viimeinen asia mitä kannattaa tehdä. Pakottamalla itsensä liikkumaan menee viimeisetkin innot liikkumista kohtaan. Lisäsin itseni jopa HeiaHeiaan, että voin seurata tilannetta :)
keskiviikko 27. kesäkuuta 2012
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Parmesansämpylät
Eilen iltapuhteena päätin leipoa sämpylöitä ja kaapista löysin palan parmesanjuustoa. Enpähän ollut ennen juustoa sämpylöihin laittanut, joten jo oli korkea aika. Osaan sämpylöistä piilotin vielä oliiveja :)
Parmesansämpylät ~9kpl:
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
suolaa
3 dl kädenlämpöistä vettä
oliiviöljyä
parmesanjuustoa
(oliiveja)
- jauhot, hiiva ja suola mitataan johonkin astiaan ja sekoitetaan keskenään
- vesi mitataan kulhoon ja siihen lisätään öljyä mielen mukaan
- jauhoseos kipataan veden sekaan ja kädellä möyhitään aineet sekaisin. (jauhoja voi lisätä mikäli kokee sen tarpeelliseksi)
- uuni kuumenemaan 200 asteeseen
- laske tiskialtaaseen tai toiseen kulhoon kuumaa/lämmintä vettä, aseta taikinakulho veteen ja peitä kulho huolellisesti, kohota noin 30 minuuttia (vettä ei kuitenkaan saa mennä taikinan sekaan)
- mursi parmesan hienoksi vaikkapa veistä apuna käyttäen.
- taikinan kohottua lisää siihen parmesan
- pyörittele sämpylöitä leivinpaperilla vuoratulle pellille
- mikäli haluat laittaa oliiveja, pilko ne ensin 3-4 osaan ja työnnä sormella sämpylöiden sisälle, peitä reikiä hieman
- paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea ja pohjaa naputtamalla kuuluu kopiseva ääni
Kannattaa muistaa, että juusto on kuumaa ja siksi suosittelen jäähdyttämään sämpylät hyvin ennen syömistä. Mikään ei ole niin hyvää kuin tuoreet sämpylät! :)
Parmesansämpylät ~9kpl:
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
suolaa
3 dl kädenlämpöistä vettä
oliiviöljyä
parmesanjuustoa
(oliiveja)
- jauhot, hiiva ja suola mitataan johonkin astiaan ja sekoitetaan keskenään
- vesi mitataan kulhoon ja siihen lisätään öljyä mielen mukaan
- jauhoseos kipataan veden sekaan ja kädellä möyhitään aineet sekaisin. (jauhoja voi lisätä mikäli kokee sen tarpeelliseksi)
- uuni kuumenemaan 200 asteeseen
- laske tiskialtaaseen tai toiseen kulhoon kuumaa/lämmintä vettä, aseta taikinakulho veteen ja peitä kulho huolellisesti, kohota noin 30 minuuttia (vettä ei kuitenkaan saa mennä taikinan sekaan)
- mursi parmesan hienoksi vaikkapa veistä apuna käyttäen.
- taikinan kohottua lisää siihen parmesan
- pyörittele sämpylöitä leivinpaperilla vuoratulle pellille
- mikäli haluat laittaa oliiveja, pilko ne ensin 3-4 osaan ja työnnä sormella sämpylöiden sisälle, peitä reikiä hieman
- paista uunin keskitasolla noin 25 minuuttia tai kunnes pinta on kullanruskea ja pohjaa naputtamalla kuuluu kopiseva ääni
Kannattaa muistaa, että juusto on kuumaa ja siksi suosittelen jäähdyttämään sämpylät hyvin ennen syömistä. Mikään ei ole niin hyvää kuin tuoreet sämpylät! :)
maanantai 25. kesäkuuta 2012
Sadesäällä soppaa
Kesä on yleisesti ottaen sellaista aikaa, ettei kauhesta edes tee mieli syödä mitään tai ainakaan mitään kovin raskasta. Sitten välillä tulee kylmiä, ankeita ja sateisia päiviä, joina tekee mieli syödä jotain ihan muuta. Minun alkoi tehdä mieli jauhelihakeittoa, koska en ollut sitä pitkään aikaan syönyt. Keittoja ylipäänsä saa tehtyä kerralla isomman määrän ja osan voi laittaa vaikkapa pakkaseen (itse ainakin kyllästyn nopeasti samaan ruokaan, enkä voi syödä sitä paria päivää pidempään).
Jauhelihakeitto:
2,5 L vettä
2 lihaliemikuutiota
400g pieniä keittojuureksia
400g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
5 perunaa
6 mustapippuria
suolaa jos tarvitsee
- vesi ja lihaliemikuutiot kattilaan, kattila hellalle ja hella päälle
- sipuli kuoritaan ja hienonnetaan
- perunat kuoritaan ja huuhdotaan hyvin
- pannu laitetaan kuumenemaan
- kun vesi alkaa näyttää siltä, että kohta se kiehuu, lisätään keittojuurekset
- kuumalle pannulle voi halutessaan laittaa tilkan öljyä, kipata sipulit ja freesata ne
- lisää jauheliha, ruskista, nosta pannu pois hellalta ja sulje levy
- pilko perunat haluamasi kokoisiksi ja lisää kattilaan
- keitä hetki ja lisää mausteet sekä ruskistetut jauhelihat ja sipulit
- kokeile perunoita ja kun ovat kypsiä on keitto valmis
-- suolaa voi lisätä mikäli siihen kokee tarvetta.
Kasvissyöjät voivat tehdä keitosta oman versionsa laittaa lihaliemikuutioiden tilalle kasvisliemikuutioita ja jauhelihan tilalle soijarouhetta. Soijarouhetta tosin kannattaa (ainakin minun mielestäni) maustaa jo pannulla esim yhdellä kasvisliemikuutiolla/suolalla/muilla haluamillaan mausteilla. Freesausvauheessa sekaan laitetaan siis vettä. Soijarouhepakettien kyljessä on ihan hyvät ohjeet raaka-aineen käsittelystä :)
Ja sittenhän tietty parasta on kun keittoon voi lisätä vielä vähän tuoretta persiljaa tai vaikkapa lipstikkaa. Vanhasta tottumuksesta itse syön jauhelihakeiton ruisleivän ja juuston kera.
Jauhelihakeitto:
2,5 L vettä
2 lihaliemikuutiota
400g pieniä keittojuureksia
400g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
5 perunaa
6 mustapippuria
suolaa jos tarvitsee
- vesi ja lihaliemikuutiot kattilaan, kattila hellalle ja hella päälle
- sipuli kuoritaan ja hienonnetaan
- perunat kuoritaan ja huuhdotaan hyvin
- pannu laitetaan kuumenemaan
- kun vesi alkaa näyttää siltä, että kohta se kiehuu, lisätään keittojuurekset
- kuumalle pannulle voi halutessaan laittaa tilkan öljyä, kipata sipulit ja freesata ne
- lisää jauheliha, ruskista, nosta pannu pois hellalta ja sulje levy
- pilko perunat haluamasi kokoisiksi ja lisää kattilaan
- keitä hetki ja lisää mausteet sekä ruskistetut jauhelihat ja sipulit
- kokeile perunoita ja kun ovat kypsiä on keitto valmis
-- suolaa voi lisätä mikäli siihen kokee tarvetta.
Kasvissyöjät voivat tehdä keitosta oman versionsa laittaa lihaliemikuutioiden tilalle kasvisliemikuutioita ja jauhelihan tilalle soijarouhetta. Soijarouhetta tosin kannattaa (ainakin minun mielestäni) maustaa jo pannulla esim yhdellä kasvisliemikuutiolla/suolalla/muilla haluamillaan mausteilla. Freesausvauheessa sekaan laitetaan siis vettä. Soijarouhepakettien kyljessä on ihan hyvät ohjeet raaka-aineen käsittelystä :)
Ja sittenhän tietty parasta on kun keittoon voi lisätä vielä vähän tuoretta persiljaa tai vaikkapa lipstikkaa. Vanhasta tottumuksesta itse syön jauhelihakeiton ruisleivän ja juuston kera.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Juhannuksen juhlaa
Ihanaa, pitkät "juhannusvapaat". Olisin halunnut juhannukseksi mennä ystävieni luokse, mutta äitini oli tehnyt suunnitelmia puolestani ja luvannut, että lähden heidän kanssaan tädin mökille johonkin Jämsän ja Oriveden välille. Painava syy löytyi, sillä en ollut nähnyt äidin puolen sukulaisiani pitkään aikaan. Tällä hetkellä ei kaduta kyllä yhtään että lähdin.
Olin nukkunut torstai-perjantai välisen yön todella huonosti tai käytännössä en ollenkaan ja vanhempani tulivat minua aamupäivästä hakemaan. Vaikka olinkin äkäinen kuin ampiainen, hieno sää piristi. Onni oli, että aurinko paistoi juurikin juhannusaattona.
Kun pääsimme perille, oli pakko ensimmäisenä tutki paikkoja, koska olin vain kerran aiemmin käynyt tätini mökillä ja siitäkin oli ihan hävyttömän kauan aikaa. Hieman oli paikat muuttuneet ainakin sisustuksen puolesta ja keittiötäkin oli uusittu. Mökki on kaiken kaikkiaan hyvin pieni, mutta sanotaanko, että riittävän kokoinen kahdelle ihmiselle ja pienelle koiralle. Väriltään sisustus olivat hyvin vaaleita sävyjä, sinistä ja beigeä. Ulkoterassin rakenteet ja kalusteet olivat tummaa puuta, mutta tekstiilit jatkoivat samaa linjaa mökin sisustuksen kanssa. Tuolla mökillä voisi viihtyä pidempäänkin esimerkiksi omien ystävien kanssa. Tätini mökillä ei ole vesijohtoja, vaan juomavedet tuodaan mukana ja pesuvedet pumpataan järvestä. Sähkökin on peräisin auringosta ja rannassa on aurinkokennot ottamassa energiat talteen. Lähtökohdat ovat siis hyvin alkeelliset. Pakko sanoa myös, että vaikka ulkohuussi olikin siisti ja tyylikäs olen sen verran mukavuuden haluinen, että vesivessa olisi minun mökissäni oltava.
Tässä hieman makua siitä, millaisia sävyt olivat. Riippumatossa oli ihana köllöttää, vaikka hyttysiä olikin todella paljon. Hyttysmyrkkyä sai lisäillä tunnin välein ja hyttyssavuja/-tulia/mitä-ne-nyt-on oli monta ympäri terassia. Tästäkin huolimatta tuntui, että itikoita tuli koko ajan lisää.
Tutkiessani paikkoja en voinut olla kiinnittämättä huomiota vekottimeen laiturin päässä. Tätini miehellä nimittäin on pieni lentokone ja kun minulta kysyttiin "haluatko lentämään?" olin ihan äimän käkenä. Vastausta on varmaan vaikea arvata.
Ei muuta kuin pelastusliivit päälle ja koneeseen. Ensin tuli opastusta siitä kuinka koneeseen kannattaa mennä, missä pitää jalkoja ja mihinkä ei kannata koskea. Koneen sisätila oli pieni ja liikkumatilaa todella vähän. Siksi myös valokuvien ottaminen oli hankalaa. Nouseminen pienellä koneella ei tunnu yhtään niin jännittävältä kuin isolla koneella (enpä yhtään ihmettele, että miksi), mutta erityisesti vedestä lähtemisessä oli jotain jännän hupsua.
Sitten oltiinkin ilmassa ja fiilis oli ihan uskomaton. Lentokorkeudesta en ole täysin varma, koska en meinannut kuulokkeiden kautta oikeen kuulla mitä tätini mies minulle puhui. Matalallahan tuollaisella lennetään ja kuulemma metsän päällä lennettäessä kyyti saattaa olla hieman pomppuista (tai ainakin pomppuisampaa kuin vetten päällä). Tätini mies laskeutui välillä veteen ikään kuin käyttäen sitä trampoliinina ja sitten noustiin taas. Olisin itse halunnut käydä pyörähtämässä Himoksen päällä ja nähdä mikä meno Himos festareilla olisi ollut, mutta polttoaine alkoi olla liian vähissä sinne asti lähtemiseen. Sitten olikin aika palata takaisin mökille. Laskeutuminen oli joka kerralla pomputtavaa, koska vesi on kuitenkin suhteellisen kova alusta laskeutua (tai näin minulle ainakin kerrottiin). Kokemuksena oli ikimuistoinen.
Tätini mies kysyi sainko ikuisen kammon lentämistä kohtaan, mihin kysyin olisiko lähdetty uudestaan :D Rakastan lentämistä ♥
Lentämisen jälkeen alettiinkin valmistelemaan ruokaa. Grillaushan tunnetusti kuuluu olennaisesti kesään ja eteenkin juhannukseen. Tarjolla oli salaattia, halloumia, lihaa, kanaa, grillimakkaraa, perunasalaattia, savustettua lohta, maissia, täytettyjä herkkusieniä, sämpylöitä ja uusia perunoita. Lohelle meinasi tosin käydä hieman huonosti, koska savustuspönttö oli syttynyt kuulemma palamaan. Itsehän olin tällä välillä ottamassa nokosia aurinkotuolissa :D
Tuo pussukka, jossa sämpylät ovat, on äitini käsialaa :) Kätevä minusta ja saa arkiseenkin kattaukseenkin ihan näyttävän yksityiskohdan.
Itsehän en valkoviiniä juo ja kuohuviinikin on sellainen silloin-tällöin-lasillinen herkku. Punaviini on minun juoma. Eteenkin keskitäyteläiset Chileläiset ovat herkkua ja kuvassakin näkyy Sunrise Carmenere. NAM! Harmi vain, että flunssaisuudesta johtuen olo ei ollut kehuttava ja siksi en oikein pystynyt viinistäkään nauttia :/
Syömisen jälkeen ilta etenkin erittäin rauhallisissa merkeissä saunoen (itse en tosin saunassa käynyt), uiden (..enkä uimassa) ja rupatellen. Yhdeksän jälkeen kaksi muuta tätiä ja heistä toisen mies koirineen lähtivät kotia kohti ja siitä hetki eteenpäin menimme mekin nukkumaan. Vähäisen majoitustilan vuoksi vanhempani nukkuivat autossa ilmapatjalla ja minä nukuin saunan pukuhuoneessa levitettävällä sohvalla. Sohva oli peräisin vanhemmiltani ajoilta, joita minä en edes muista.. Tätini oli verhoillut sohvan uudelleen ja se oli oikeastaan aika hyvännäköinen! :) Pukuhuoneessa oli ehkäpä hitusen liian kosteaa nukkumaan mennessä, koska sauna oli ollut aika pitkään päällä ja se oli edelleen lämmin.
Juhannuspäivänä ei enää menty lentämään, vaikka keli olisikin lentämisen sallinut. Päivä meni lepäillessä, syödessä ja seurustellessa. Iltapäivästä siskoni ja hänen miehensä tulivat vielä pyörähtämään koiransa kanssa. Kuuden ja seitsemän paikkeilla lähdettiin ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti ja siinä olikin sitten juhannus 2012. Mitäköhän tapahtuu ensi vuonna?
Pakko on vielä myöntää, että koskaa en ole tehnyt juhannustaikoja. Mahtaakohan ne edes olla tehokkaita...
Olin nukkunut torstai-perjantai välisen yön todella huonosti tai käytännössä en ollenkaan ja vanhempani tulivat minua aamupäivästä hakemaan. Vaikka olinkin äkäinen kuin ampiainen, hieno sää piristi. Onni oli, että aurinko paistoi juurikin juhannusaattona.
Kun pääsimme perille, oli pakko ensimmäisenä tutki paikkoja, koska olin vain kerran aiemmin käynyt tätini mökillä ja siitäkin oli ihan hävyttömän kauan aikaa. Hieman oli paikat muuttuneet ainakin sisustuksen puolesta ja keittiötäkin oli uusittu. Mökki on kaiken kaikkiaan hyvin pieni, mutta sanotaanko, että riittävän kokoinen kahdelle ihmiselle ja pienelle koiralle. Väriltään sisustus olivat hyvin vaaleita sävyjä, sinistä ja beigeä. Ulkoterassin rakenteet ja kalusteet olivat tummaa puuta, mutta tekstiilit jatkoivat samaa linjaa mökin sisustuksen kanssa. Tuolla mökillä voisi viihtyä pidempäänkin esimerkiksi omien ystävien kanssa. Tätini mökillä ei ole vesijohtoja, vaan juomavedet tuodaan mukana ja pesuvedet pumpataan järvestä. Sähkökin on peräisin auringosta ja rannassa on aurinkokennot ottamassa energiat talteen. Lähtökohdat ovat siis hyvin alkeelliset. Pakko sanoa myös, että vaikka ulkohuussi olikin siisti ja tyylikäs olen sen verran mukavuuden haluinen, että vesivessa olisi minun mökissäni oltava.
Tässä hieman makua siitä, millaisia sävyt olivat. Riippumatossa oli ihana köllöttää, vaikka hyttysiä olikin todella paljon. Hyttysmyrkkyä sai lisäillä tunnin välein ja hyttyssavuja/-tulia/mitä-ne-nyt-on oli monta ympäri terassia. Tästäkin huolimatta tuntui, että itikoita tuli koko ajan lisää.
Tutkiessani paikkoja en voinut olla kiinnittämättä huomiota vekottimeen laiturin päässä. Tätini miehellä nimittäin on pieni lentokone ja kun minulta kysyttiin "haluatko lentämään?" olin ihan äimän käkenä. Vastausta on varmaan vaikea arvata.
Ei muuta kuin pelastusliivit päälle ja koneeseen. Ensin tuli opastusta siitä kuinka koneeseen kannattaa mennä, missä pitää jalkoja ja mihinkä ei kannata koskea. Koneen sisätila oli pieni ja liikkumatilaa todella vähän. Siksi myös valokuvien ottaminen oli hankalaa. Nouseminen pienellä koneella ei tunnu yhtään niin jännittävältä kuin isolla koneella (enpä yhtään ihmettele, että miksi), mutta erityisesti vedestä lähtemisessä oli jotain jännän hupsua.
Sitten oltiinkin ilmassa ja fiilis oli ihan uskomaton. Lentokorkeudesta en ole täysin varma, koska en meinannut kuulokkeiden kautta oikeen kuulla mitä tätini mies minulle puhui. Matalallahan tuollaisella lennetään ja kuulemma metsän päällä lennettäessä kyyti saattaa olla hieman pomppuista (tai ainakin pomppuisampaa kuin vetten päällä). Tätini mies laskeutui välillä veteen ikään kuin käyttäen sitä trampoliinina ja sitten noustiin taas. Olisin itse halunnut käydä pyörähtämässä Himoksen päällä ja nähdä mikä meno Himos festareilla olisi ollut, mutta polttoaine alkoi olla liian vähissä sinne asti lähtemiseen. Sitten olikin aika palata takaisin mökille. Laskeutuminen oli joka kerralla pomputtavaa, koska vesi on kuitenkin suhteellisen kova alusta laskeutua (tai näin minulle ainakin kerrottiin). Kokemuksena oli ikimuistoinen.
Tätini mies kysyi sainko ikuisen kammon lentämistä kohtaan, mihin kysyin olisiko lähdetty uudestaan :D Rakastan lentämistä ♥
Lentämisen jälkeen alettiinkin valmistelemaan ruokaa. Grillaushan tunnetusti kuuluu olennaisesti kesään ja eteenkin juhannukseen. Tarjolla oli salaattia, halloumia, lihaa, kanaa, grillimakkaraa, perunasalaattia, savustettua lohta, maissia, täytettyjä herkkusieniä, sämpylöitä ja uusia perunoita. Lohelle meinasi tosin käydä hieman huonosti, koska savustuspönttö oli syttynyt kuulemma palamaan. Itsehän olin tällä välillä ottamassa nokosia aurinkotuolissa :D
Tuo pussukka, jossa sämpylät ovat, on äitini käsialaa :) Kätevä minusta ja saa arkiseenkin kattaukseenkin ihan näyttävän yksityiskohdan.
Itsehän en valkoviiniä juo ja kuohuviinikin on sellainen silloin-tällöin-lasillinen herkku. Punaviini on minun juoma. Eteenkin keskitäyteläiset Chileläiset ovat herkkua ja kuvassakin näkyy Sunrise Carmenere. NAM! Harmi vain, että flunssaisuudesta johtuen olo ei ollut kehuttava ja siksi en oikein pystynyt viinistäkään nauttia :/
Syömisen jälkeen ilta etenkin erittäin rauhallisissa merkeissä saunoen (itse en tosin saunassa käynyt), uiden (..enkä uimassa) ja rupatellen. Yhdeksän jälkeen kaksi muuta tätiä ja heistä toisen mies koirineen lähtivät kotia kohti ja siitä hetki eteenpäin menimme mekin nukkumaan. Vähäisen majoitustilan vuoksi vanhempani nukkuivat autossa ilmapatjalla ja minä nukuin saunan pukuhuoneessa levitettävällä sohvalla. Sohva oli peräisin vanhemmiltani ajoilta, joita minä en edes muista.. Tätini oli verhoillut sohvan uudelleen ja se oli oikeastaan aika hyvännäköinen! :) Pukuhuoneessa oli ehkäpä hitusen liian kosteaa nukkumaan mennessä, koska sauna oli ollut aika pitkään päällä ja se oli edelleen lämmin.
Juhannuspäivänä ei enää menty lentämään, vaikka keli olisikin lentämisen sallinut. Päivä meni lepäillessä, syödessä ja seurustellessa. Iltapäivästä siskoni ja hänen miehensä tulivat vielä pyörähtämään koiransa kanssa. Kuuden ja seitsemän paikkeilla lähdettiin ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti ja siinä olikin sitten juhannus 2012. Mitäköhän tapahtuu ensi vuonna?
Pakko on vielä myöntää, että koskaa en ole tehnyt juhannustaikoja. Mahtaakohan ne edes olla tehokkaita...
torstai 21. kesäkuuta 2012
Pian maailman onnellisin kummitäti ♥
Nyt on ne hetket käsillä, nimittäin kummilapseni on puskemassa itseään maailmaan!! Jo tekee mieli kiljua, pomppia ja hyppiä riemusta.. Tunnen suurta myötätunnon tuskaa synnyttävää ystävääni kohtaan ja täällä itsekkin hengittelen.
Ystävyytemme lähti yläasteelta. Samalla luokalla emme olleet, mutta samaa vuosikurssia kyllä. Minulla oli aivan omat kaverini ja hänellä omansa. Istuivat aina pienessä porukassaan aulan viereisillä rappusilla samalla paikalla. Yksi porukan tytöistä ei koskaan mennyt syömään, vaan jäi yksin istumaan ja odottamaan muita. Kerran vain päätin, että menen juttelemaan tälle tytölle, koska hän istuu aina lounastauolla yksin. Ajankohta taisi olla jossain pääsiäisen alla, koska minulla oli mukanani joku kinderyllätyslelu ja kysyin "leikintäänkö". Kysymykseni ei ollut kovin tarkoin harkittu, mutta kertoo ehkäpä jotain huonosta huumorintajustani :D
Tyttö sanoi että "no.. leikitään vaan" ja sitten siinä esiteltiin itsemme ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta muutkin palasivat lounaalta ja siinä olikin sitten monta uutta kaveria. Tämä yksin istunut tyttö ei kuitenkaan ollut tulevan kummilapseni äiti. Ajan kanssa minusta tuli sitten osa heidän porukkaansa ja meistä tuli ns. "neljän kopla". Äitimme olivat kaikkien meidän äitejä/varaäitejä, vietimme paljon aikaa yhdessä ja pystyimme toisillemme kertomaan mitä tahansa. Kummilapseni äidistä tuli jopa paras ystäväni.
Ensin kirjoittelimme toisillemme kirjeitä ja sitten sähköpostia. Ei ole kovinkaan kauaa, kun jopa lueskelin niitä viestejä ja voi että.. osittain meinasi tulla ihan tippalinssiin viestien huvittavuuden, ikävän ja myötähäpeän takia. Lukiossa olikin sitten vain minä ja hän ja porukan kaksi muuta olivat menneet omia polkujaan. Harvemmin tulee enää kahteen muuhun oltua yhteyksissä, mutta paras ystäväni on minulle edelleen hyvin rakas <3
Ystäväni on aina ollut viimeisen päälle äitimateriaalia ja olen kuullut villiä huhua, että ystäväni lapsen isän äiti on aikanansa sanonut, että jos hänen pojastaan tulee joskus isä on ystäväni lapsen äiti. Pariskunta on siis tuntenut toisensa jo ihan junnusta asti ja kuinkas tässä sitten kävikään. Enpähän voisi kuvitella asian menneen toisin.
Olen jo kovasti suunnitellut kuinka kohtuuden rajoissa hemmottelen kummilapseni piloille. Olo on tällä hetkellä sellainen, että tuntuu kuin sydän pakahtuisi rakkaudesta tuota pikkuista kohtaan. Eipä auta muu kuin odottaa!
Ystävyytemme lähti yläasteelta. Samalla luokalla emme olleet, mutta samaa vuosikurssia kyllä. Minulla oli aivan omat kaverini ja hänellä omansa. Istuivat aina pienessä porukassaan aulan viereisillä rappusilla samalla paikalla. Yksi porukan tytöistä ei koskaan mennyt syömään, vaan jäi yksin istumaan ja odottamaan muita. Kerran vain päätin, että menen juttelemaan tälle tytölle, koska hän istuu aina lounastauolla yksin. Ajankohta taisi olla jossain pääsiäisen alla, koska minulla oli mukanani joku kinderyllätyslelu ja kysyin "leikintäänkö". Kysymykseni ei ollut kovin tarkoin harkittu, mutta kertoo ehkäpä jotain huonosta huumorintajustani :D
Tyttö sanoi että "no.. leikitään vaan" ja sitten siinä esiteltiin itsemme ja höpöteltiin niitä näitä. Lopulta muutkin palasivat lounaalta ja siinä olikin sitten monta uutta kaveria. Tämä yksin istunut tyttö ei kuitenkaan ollut tulevan kummilapseni äiti. Ajan kanssa minusta tuli sitten osa heidän porukkaansa ja meistä tuli ns. "neljän kopla". Äitimme olivat kaikkien meidän äitejä/varaäitejä, vietimme paljon aikaa yhdessä ja pystyimme toisillemme kertomaan mitä tahansa. Kummilapseni äidistä tuli jopa paras ystäväni.
Ensin kirjoittelimme toisillemme kirjeitä ja sitten sähköpostia. Ei ole kovinkaan kauaa, kun jopa lueskelin niitä viestejä ja voi että.. osittain meinasi tulla ihan tippalinssiin viestien huvittavuuden, ikävän ja myötähäpeän takia. Lukiossa olikin sitten vain minä ja hän ja porukan kaksi muuta olivat menneet omia polkujaan. Harvemmin tulee enää kahteen muuhun oltua yhteyksissä, mutta paras ystäväni on minulle edelleen hyvin rakas <3
Ystäväni on aina ollut viimeisen päälle äitimateriaalia ja olen kuullut villiä huhua, että ystäväni lapsen isän äiti on aikanansa sanonut, että jos hänen pojastaan tulee joskus isä on ystäväni lapsen äiti. Pariskunta on siis tuntenut toisensa jo ihan junnusta asti ja kuinkas tässä sitten kävikään. Enpähän voisi kuvitella asian menneen toisin.
Olen jo kovasti suunnitellut kuinka kohtuuden rajoissa hemmottelen kummilapseni piloille. Olo on tällä hetkellä sellainen, että tuntuu kuin sydän pakahtuisi rakkaudesta tuota pikkuista kohtaan. Eipä auta muu kuin odottaa!
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Päivä alkaa leipomisella.
Tapani mukaan en taas yöllä saanut unta ja siinä tuli sitten katsottua elokuva (Sherlock Holmes: A game of shadows) ja askarreltua tämän päivän "tilaukseen" koristeet. Entinen työkaverini pyysi minua tekemään hänen 30v. synttäreilleen 30 cupcakesia ja antoi minulle vapaat kädet. Teemana kuitenkin oli vihreä ja oranssi.
Olin laskenut sen varaan, että viime keskiviikkona olisin päässyt käymään Tampereen Ullassa ostoksilla, MUTTA liikettäpä ei ollutkaan enää. Ovat kuulemma lopettaneet toimintansa Trellä kokonaan. Kyllä otti pannuun tuon infon jälkeen, koska jos olisimme tienneet asian ennakkoon, olisimme kerenneet Ikeaan.
Kun en saanut ostettua mitään kivoja juttuja ja tarvikkeita koristeisiin, jouduin soveltamaan niillä tarvikkeilla mitä minulla oli/mitä oli marketista saatavilla. Noihin väreihin valikoima on melko huono, mutta onneks minulla oli ihonväristä pastaväriä purkki, joka paksuna kerroksena näyttää oranssilta. muffiniosasta tuli perus minttusuklaa ja kuorrutteesta hitusen minttuinen. Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut, koska kuorrutteesta tuli juuri sopivan makuista eikä liian makeaa. Lopputulos tuntui miellyttävän sankariakin :)
Kuppikakkujen kuljetuksessa meinasi tulla hieman hankaluuksia, koska minun kakkukupuni ovat menossa jossain. Sitten keksin, että jos laittaisi cupcakesit pellille ja reunavuoat ympärille (minulla on sekä pyöreä että kulmikas reunavuoka, molemmissa on erittäin suuri säätövara). Hienosti näytti menevän. Toivottavasti säilyvät hyvässä kunnossa perille asti.
Olin laskenut sen varaan, että viime keskiviikkona olisin päässyt käymään Tampereen Ullassa ostoksilla, MUTTA liikettäpä ei ollutkaan enää. Ovat kuulemma lopettaneet toimintansa Trellä kokonaan. Kyllä otti pannuun tuon infon jälkeen, koska jos olisimme tienneet asian ennakkoon, olisimme kerenneet Ikeaan.
Kun en saanut ostettua mitään kivoja juttuja ja tarvikkeita koristeisiin, jouduin soveltamaan niillä tarvikkeilla mitä minulla oli/mitä oli marketista saatavilla. Noihin väreihin valikoima on melko huono, mutta onneks minulla oli ihonväristä pastaväriä purkki, joka paksuna kerroksena näyttää oranssilta. muffiniosasta tuli perus minttusuklaa ja kuorrutteesta hitusen minttuinen. Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut, koska kuorrutteesta tuli juuri sopivan makuista eikä liian makeaa. Lopputulos tuntui miellyttävän sankariakin :)
Kuppikakkujen kuljetuksessa meinasi tulla hieman hankaluuksia, koska minun kakkukupuni ovat menossa jossain. Sitten keksin, että jos laittaisi cupcakesit pellille ja reunavuoat ympärille (minulla on sekä pyöreä että kulmikas reunavuoka, molemmissa on erittäin suuri säätövara). Hienosti näytti menevän. Toivottavasti säilyvät hyvässä kunnossa perille asti.
Tervetuloa vauvakutsuille!
Järjestin reilu viikko sitten tärkeälle ystävälleni vauvakutsut. Vauvan olisi tarkoitus juhannuksen aikoihin tulla maailmaan, joten ajoitus oli loistava. Kutsut oli tarkoitus järjestää jo aiemmin, mutta koulu- ja työkiireistä johtuen ei yksinkertaisesti kerennyt. Apua sain eräältä yhteiseltä ystävältämme.
Halusimme, että juhlat olisivat yllätys ja siksi oli pakko tehdä hieman suunnitelmia. Kutsuin ystävämme "tupareihini", joiden kerroin olevan vain ihan pienimuotoiset. Kerroin kutsuneeni hänet, aiemmin mainitsemani yhteisen ystävän ja muutaman muun tuttuni. Ohjelmassa oli kevyttä seurustelua ja hyvää ruokaa, jotta ystävämme ei ahtaisi itseään ihan täyteen ennen tuloaan. Sanoin, että paikalle saisi saapua klo 18.30, mutta mieluiten vähän myöhässä kuin jälkeen, koska minulla oli "eräs hoidettava asia" enkä ollut muka varma kerkeänkö laittamaan kaikkea valmiiksi puoli seitsemään mennessä. Todellisuudessa muut vieraat saapuivat klo 18.00.
Kuten arvata saattaa, tuli matkaan viime metreillä mutka. Olin kahvilla ystäväni kanssa ja hän kysyi onko eräs hänen ystävänsä ottanut minuun yhteyttä. Sanoin ettei ole ja utelin kuka mahtaisi olla ja millähän asialla. Kävi ilmi, että hänen ystävänsä oli myös järjestämässä vauvakutsuja ja hoin päässäni "ei ei ei..." NO, heti kotiin päästyäni laitoin ko. henkilölle facebookin kautta viestiä, jossa kerroin, että olin suunnitellut koko homman jo ja vieraatkin oli kutsuttu. Ehdotin josko tämä toinen ystäväjoukko haluaisi liittyä minun juhliini niin ei tarvitsisi sitten pitää kaksia juhlia. Kyllä helpotti, kun sain myöntävän vastauksen.
Koko kutsupäivän siinä sitten touhusin: siivosin, leivoin, tein salaattia, koristelin kaukkua ja cupcakeseja jne.. Hieman myöhästyin itse aikataulusta, sillä en ollut vielä edes pukeutunut kun vieraita alkoi saapumaan. Oli sovittu, että jokainen voi halutessaan tuoda jonkin pienen lahjan tulevalle äidille tai vauvalle. Ystäväni kanssa teimme vaippakakun, jota varten ostimme vaippoja hieman liikaa. Tuskin niitä koskaan voi olla liikaa, kun sinappikone saapuu taloon?
Kello tuli 18.30, sitten 18.40 ja sitten 18.45... Vieraiden kesken aloimme vitsailla olisiko juhlakalu mahtanut unohtaa "tuparini" ja lopulta vitsailu muuttui oikeasti epäilyksi ja päätimme, että ystävämme soittaa hänelle. Puhelimesta vastaus kuului jotakuinkin "Ainiin! Oon siellä puolentunnin sisään.." :D
Vihdoin, kun ovisummeri soi ja vieraat asettuivat paikoilleen yllätys-huutoja varten alkoi minua hermostuttaa. Avasin oven valmiiksi ja laitoin välioven kiinni. Tulin keittiöön muka hääräämään jotain ja kun ystävämme astui ovesta sisään alkoi anteeksi pyytely. Yritin olla muka hieman äkäinen, mutta rupesihan siinä vähän hymyilyttämään. Kävelin hieman lähemmäs eteistä ja ystäväni käveli suoraa halaamaan minua. Sillä hetkellä kaikki huusivat "YLLÄTYS!" ja heittelivät vaaleanpunaisia ja -sinisiä it's a boy/girl ilmapalloja. Yllätys onnistui vaikka sankari väittikin arvelleensa matkalla näiden olevan nyt ne.
Tarjolla oli ensin hieman focacciaa, broileri-fetasalaattia, yrittiöljyä ja alkoholitonta omenaboolia. Jälkiruoaksi olin tehnyt kaksia erilaisia cupcakeseja (minttu-suklaa-vanilja ja mansikka-vanilja) ja karpalo-vadelmatäytekakun. Kahvia minulla ei ollut tarjota, koska en omista kahvinkeitintä. Ruoka ja herkut sai paljon kehuja, mikä teki minut hyvin iloiseksi :) (jotkut jopa pyysivät ylijääneitä cupcakeseja mukaansa, heh)
Syömisten jälkeen ystävämme avasi saamansa lahjat, joista jokainen taisi olla mieleinen :) Hetki siinä vielä seurusteltiin ja vieraat alkoivat vuorollaan poistumaan. Onnistuneet kutsut oli vallan, vaikka kyllä niistä välillä ressattiinkin ihan riittävästi.
Nyt vain sitten odotellaan kumpikohan sieltä on tulossa, kummityttö vai -poika <3 :)
Halusimme, että juhlat olisivat yllätys ja siksi oli pakko tehdä hieman suunnitelmia. Kutsuin ystävämme "tupareihini", joiden kerroin olevan vain ihan pienimuotoiset. Kerroin kutsuneeni hänet, aiemmin mainitsemani yhteisen ystävän ja muutaman muun tuttuni. Ohjelmassa oli kevyttä seurustelua ja hyvää ruokaa, jotta ystävämme ei ahtaisi itseään ihan täyteen ennen tuloaan. Sanoin, että paikalle saisi saapua klo 18.30, mutta mieluiten vähän myöhässä kuin jälkeen, koska minulla oli "eräs hoidettava asia" enkä ollut muka varma kerkeänkö laittamaan kaikkea valmiiksi puoli seitsemään mennessä. Todellisuudessa muut vieraat saapuivat klo 18.00.
Kuten arvata saattaa, tuli matkaan viime metreillä mutka. Olin kahvilla ystäväni kanssa ja hän kysyi onko eräs hänen ystävänsä ottanut minuun yhteyttä. Sanoin ettei ole ja utelin kuka mahtaisi olla ja millähän asialla. Kävi ilmi, että hänen ystävänsä oli myös järjestämässä vauvakutsuja ja hoin päässäni "ei ei ei..." NO, heti kotiin päästyäni laitoin ko. henkilölle facebookin kautta viestiä, jossa kerroin, että olin suunnitellut koko homman jo ja vieraatkin oli kutsuttu. Ehdotin josko tämä toinen ystäväjoukko haluaisi liittyä minun juhliini niin ei tarvitsisi sitten pitää kaksia juhlia. Kyllä helpotti, kun sain myöntävän vastauksen.
Koko kutsupäivän siinä sitten touhusin: siivosin, leivoin, tein salaattia, koristelin kaukkua ja cupcakeseja jne.. Hieman myöhästyin itse aikataulusta, sillä en ollut vielä edes pukeutunut kun vieraita alkoi saapumaan. Oli sovittu, että jokainen voi halutessaan tuoda jonkin pienen lahjan tulevalle äidille tai vauvalle. Ystäväni kanssa teimme vaippakakun, jota varten ostimme vaippoja hieman liikaa. Tuskin niitä koskaan voi olla liikaa, kun sinappikone saapuu taloon?
Kello tuli 18.30, sitten 18.40 ja sitten 18.45... Vieraiden kesken aloimme vitsailla olisiko juhlakalu mahtanut unohtaa "tuparini" ja lopulta vitsailu muuttui oikeasti epäilyksi ja päätimme, että ystävämme soittaa hänelle. Puhelimesta vastaus kuului jotakuinkin "Ainiin! Oon siellä puolentunnin sisään.." :D
Vihdoin, kun ovisummeri soi ja vieraat asettuivat paikoilleen yllätys-huutoja varten alkoi minua hermostuttaa. Avasin oven valmiiksi ja laitoin välioven kiinni. Tulin keittiöön muka hääräämään jotain ja kun ystävämme astui ovesta sisään alkoi anteeksi pyytely. Yritin olla muka hieman äkäinen, mutta rupesihan siinä vähän hymyilyttämään. Kävelin hieman lähemmäs eteistä ja ystäväni käveli suoraa halaamaan minua. Sillä hetkellä kaikki huusivat "YLLÄTYS!" ja heittelivät vaaleanpunaisia ja -sinisiä it's a boy/girl ilmapalloja. Yllätys onnistui vaikka sankari väittikin arvelleensa matkalla näiden olevan nyt ne.
Tarjolla oli ensin hieman focacciaa, broileri-fetasalaattia, yrittiöljyä ja alkoholitonta omenaboolia. Jälkiruoaksi olin tehnyt kaksia erilaisia cupcakeseja (minttu-suklaa-vanilja ja mansikka-vanilja) ja karpalo-vadelmatäytekakun. Kahvia minulla ei ollut tarjota, koska en omista kahvinkeitintä. Ruoka ja herkut sai paljon kehuja, mikä teki minut hyvin iloiseksi :) (jotkut jopa pyysivät ylijääneitä cupcakeseja mukaansa, heh)
Nyt vain sitten odotellaan kumpikohan sieltä on tulossa, kummityttö vai -poika <3 :)
perjantai 15. kesäkuuta 2012
Cupcakesejä ja leivos menneisyydestä
Cupcakesit ovat minulle oikeastaan ihan uusi tuttavuus ja pursotushommatkin ovat vasta ihan harjoitteluvaiheessa. Taas kerran äitini hokemaa lainatakseni: Harjoitus tekee mestarin ja mestaritkin harjoittelevat. Ehkä minustakin siis joskus mestari tulee? (toivossa on ainakin ihan hyvä elää)
Aiemmin en koskaan saanut muffineja onnistumaan. En siis ikinä. Sitten menin ja investoin muffinipeltiin (vai mikä se nyt oikealta nimeltään onkaan), johon muffinivuoat on helppo upottaa ja voilá oli minulla onnistuneet muffinit. On sitä tullut jotain ihan tuhoon tuomittuja yrityksiäkin tullut kokeiltua, mutta tietääpähän ettei kokeile vastaavaa enää toiste :D
Hello Kitty -cupcakes siskon ystävän valmistujaisiin. Väkersin nuo päät ihan itse ja oli hieman työ saada ensimmäisestä oikeesti hyvä. Loput menikin kuin leikiten.
Minttusuklaa-kinuski -cupcakes vihan vain omaksi ilokseni :) Testasin kuorrutetta, jonka löysin eräältä sivuilta.
Piparkakku -cupcakesit suklaan- ja piparinmakuisella kuorrutteella. Nämä olivat jouluna jälkkäripöydässä pienenä lisänä luumuhyydykkeen lisäksi. Nuo ihanat pahvikoristeet löytyivät Tiimarista ja olivat vielä alennusmyynnissä.
Kivasti syntyi hääkakun koevedoksesta myös muutama leivos, koska sattui jäämään hieman hukkapaloja. Itse tykkäsin kyllä ehkä kakusta enemmän :)
Aiemmin en koskaan saanut muffineja onnistumaan. En siis ikinä. Sitten menin ja investoin muffinipeltiin (vai mikä se nyt oikealta nimeltään onkaan), johon muffinivuoat on helppo upottaa ja voilá oli minulla onnistuneet muffinit. On sitä tullut jotain ihan tuhoon tuomittuja yrityksiäkin tullut kokeiltua, mutta tietääpähän ettei kokeile vastaavaa enää toiste :D
Voileipäkakkuja menneisyydestä
En ole kovinkaan montaa voileipäkakkua elämäni aika tehnyt, koska ne eivät ole kuuluneet perheemme/sukumme juhlapöytään. Kuitenkin "innostukseni" voileipäkakkuja kohtaan juontaa juurensa eräästä kesätyöpaikasta, jossa väsättiin itse kolmioleipiä myytäväksi. Kehittelin niin hyvän tonnikalatahnan, että tein kolmioleipiä myös kotona. Sitten minulta kysyttiin voinko tehdä myös voileipäkakkuja ja ajattelin että miksipäs ei :) En käytä kakkujen väliin tahdastyyppistä massaa, jossa aineet vedetään cutterilla yhdeksi möhjöksi. Tässä pari näytettä:
Kylmäsavulohikakku tätini syntymäpäiville. Oli kuulemma hyvää! Itse en ole koskaan pahemmin graavatusta tai kylmäsavustetusta kalasta välittänyt, mutta tämän voikkarikakun väliin tullut tuhna oli niin hyvää, että oli pakko nuolla leipäpalalla loput kulhosta :D
Kinkkukakku. Jos en ihan väärin muista niin välissä oli kinkun lisäksi myös meetwurstia. Mielestäni pelkistetyt kakut ovat kauniita.. Yleensähän voileipäkakut tahtovat näyttää vähän siltä, että "apuaaa, mä räjähän kohta!" Tästä kakusta oli laskettu riittäväksi 40 hengelle.
Tässä hieman perinteisemmän näköinen kinkkuvoikkarikakku.
Kaikissa voikkarikakuissa välissä on sekä vaaleaa grahampaahtoleipää että tummaa vuokaleipää. Tumman ja vaalean sekoitus ei tee voileipäkakusta liian yksitoikkoista ja eteenkin kalakakkuun tumma sopii mielestäni paljon paremmin. En ymmärrä ihmisiä, jotka käyttävät voileipäkakkujen väliin valmista italiansalaattia, mutta esim. valmiiksi maustetut tuorejuustot antavat ihan hyvän lisän :) Tekisipä mieleni kokeilla vaikkapa voikkarikakkua savuporosta.
Kaikissa voikkarikakuissa välissä on sekä vaaleaa grahampaahtoleipää että tummaa vuokaleipää. Tumman ja vaalean sekoitus ei tee voileipäkakusta liian yksitoikkoista ja eteenkin kalakakkuun tumma sopii mielestäni paljon paremmin. En ymmärrä ihmisiä, jotka käyttävät voileipäkakkujen väliin valmista italiansalaattia, mutta esim. valmiiksi maustetut tuorejuustot antavat ihan hyvän lisän :) Tekisipä mieleni kokeilla vaikkapa voikkarikakkua savuporosta.
Kakkuja menneisyydestä
Seuraavat luomukset ovat siis jo aiemmin tehtyjä. Infona voisi sanoa ehkäpä sen verran, että käytän aina kakkujen täytteeseen rahkaa. Pelkästä kermasta tulee mielestäni tylsä. Oma suosikkimakuni on ehdottomasti karpalo, jota käytänkin aina kuin mahdollista. Joskus myös tuttuni pyytävät minua tekemään kakkuja juhliinsa ja pyrin aina antamaan vaihtoehtoja millaisen kakusta voisi tehdä :)
Tämän Turtles-kakun tein entiselle avomiehelleni syntymäpäiväksi. Kilppareita toivottiin niin niitä sitten tehtiin myös.
Tuparikakku... Voin kertoa, että mustan sokerimassan käsittely ei ollut kivaa tuona päivänä.
Juhannuskakku 2011 ja ihan täysin kokeilujuttu. Makuina Sitruuna-lime-valkosuklaa.
Tämän kakun tein kavereitten tupareihin tavallaan yllätyksenä. Teemana oli musta-valkoinen ja asunto oli nimetty Casa de HOI:ksi.
Entisen työkaverin poika täytti 3 vuotta ja halusi muumikakun. Kakun takapuolella oli vielä pieni Haisuli, joka oli jumittunut lumihankeen. Haisuli oli kuulemma pienen pojan lempparipala koko kakusta :)
Tämän laukkukakun tein entisen työkaverini ja hänen miehensä häihin. Pari matkustaa paljon ja siksi laukkuun piti kiinnittää lappuja, joissa on heidän menneitä matkakohteitaan. Äitini kuvaili kakkua hyvin: Päällimmäisenä on morsiammen laukku, keskimmäisenä sulhasen ja alimmaisena on parin yhteinen laukku.
Tämän kakun tein erään tutun äidin synttäreille. Toiveena oli jotain trooppista hedelmää ja sitähän tehtiin.
Pienen tytön toiveena oli alun perin merenneitokakku ja Ariel, mutta oli pakko tyytyä B-vaihtoehtoon eli Helinään, koska Arielia ei ollut saatavana kuin "jalallisena" ja siinä olisi mennyt koko merenneitojuttu vikaan.
Tässä on koevedos eräiden tuttujen hääkakusta. Lähipäivinä pitäisi vielä tehdä toisenlainen maistiainen, koska eivät vielä ihan tarkalleen tienneet mitä haluavat. Muodoksi valikoitui kuitenkin kulmikas perinteisen pyöreän sijaan.
Kakku työkaverini 30v. synttäreille. Tämä on ehdottomasti yksi suosikeistani :)
Kakku sukujuhliin.
Täti halusi syntymäpäivilleen muumikakun niin olihan sellainen sitten pakko toteuttaa :)
Pienen tytön toiveena oli alun perin merenneitokakku ja Ariel, mutta oli pakko tyytyä B-vaihtoehtoon eli Helinään, koska Arielia ei ollut saatavana kuin "jalallisena" ja siinä olisi mennyt koko merenneitojuttu vikaan.
Tästä se lähtee
Aloitetaanpa koko homma pienellä esittelyllä:
Hei! Olen tällainen ihan tavallinen opiskelijatyttönen ja olen jo kauan halunnut alkaa kirjoittamaan blogia elämäni pienistä kohokohdista. Pidän suuresti ruoanlaitosta, leipomisesta (ihan täysin harrastuksena) ja eteenkin syömisestä. Minun kohdallani voi oikeasti käyttää lausetta "Elän syödäkseni". Se on ehkä eräällä tavalla ammatillinen pahe (ja hitusen myös velvollisuus ;) ) nauttia ruoasta. Koulun oheessa teen myös töitä eräässä ravitsemisalan PK-yrityksessä, jota tulen aivan varmasti tavalla tai toisella käsittelemään kirjoituksissani.
Ruoanlaiton lisäksi pidän laulamisesta (ainakin luulen olevani siinä ihan hyvä) ja elokuvista. Matkustamisestakin tykkään, mutta opiskelijabudjetilla matkojen toteuttaminen on rajallista. Matkakohteina minua kiinnostaa isot kaupungit kuten New York, Pariisi, Rooma, Barcelona, Oslo jne...
Statukseni on tällä hetkellä sinkku ja asun pienessä kaksiossa aivan Jyväskylän keskustassa. Olen luonteeltani suhteellisen sosiaalinen ja ehkä vähän liiankin itsekriittinen.
Tässä olikin varmaan sopiva esittely näin alkuun. Kellokin on jo 03:08, joten taitaa olla aika mennä nukkumaan :) Fiilis on aika hyvä nyt!
-E
Hei! Olen tällainen ihan tavallinen opiskelijatyttönen ja olen jo kauan halunnut alkaa kirjoittamaan blogia elämäni pienistä kohokohdista. Pidän suuresti ruoanlaitosta, leipomisesta (ihan täysin harrastuksena) ja eteenkin syömisestä. Minun kohdallani voi oikeasti käyttää lausetta "Elän syödäkseni". Se on ehkä eräällä tavalla ammatillinen pahe (ja hitusen myös velvollisuus ;) ) nauttia ruoasta. Koulun oheessa teen myös töitä eräässä ravitsemisalan PK-yrityksessä, jota tulen aivan varmasti tavalla tai toisella käsittelemään kirjoituksissani.
Ruoanlaiton lisäksi pidän laulamisesta (ainakin luulen olevani siinä ihan hyvä) ja elokuvista. Matkustamisestakin tykkään, mutta opiskelijabudjetilla matkojen toteuttaminen on rajallista. Matkakohteina minua kiinnostaa isot kaupungit kuten New York, Pariisi, Rooma, Barcelona, Oslo jne...
Statukseni on tällä hetkellä sinkku ja asun pienessä kaksiossa aivan Jyväskylän keskustassa. Olen luonteeltani suhteellisen sosiaalinen ja ehkä vähän liiankin itsekriittinen.
Tässä olikin varmaan sopiva esittely näin alkuun. Kellokin on jo 03:08, joten taitaa olla aika mennä nukkumaan :) Fiilis on aika hyvä nyt!
-E
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)