Voileipäkakkuja menneisyydestä

En ole kovinkaan montaa voileipäkakkua elämäni aika tehnyt, koska ne eivät ole kuuluneet perheemme/sukumme juhlapöytään. Kuitenkin "innostukseni" voileipäkakkuja kohtaan juontaa juurensa eräästä kesätyöpaikasta, jossa väsättiin itse kolmioleipiä myytäväksi. Kehittelin niin hyvän tonnikalatahnan, että tein kolmioleipiä myös kotona. Sitten minulta kysyttiin voinko tehdä myös voileipäkakkuja ja ajattelin että miksipäs ei :) En käytä kakkujen väliin tahdastyyppistä massaa, jossa aineet vedetään cutterilla yhdeksi möhjöksi. Tässä pari näytettä:

 Kylmäsavulohikakku tätini syntymäpäiville. Oli kuulemma hyvää! Itse en ole koskaan pahemmin graavatusta tai kylmäsavustetusta kalasta välittänyt, mutta tämän voikkarikakun väliin tullut tuhna oli niin hyvää, että oli pakko nuolla leipäpalalla loput kulhosta :D

 Kinkkukakku. Jos en ihan väärin muista niin välissä oli kinkun lisäksi myös meetwurstia. Mielestäni pelkistetyt kakut ovat kauniita.. Yleensähän voileipäkakut tahtovat näyttää vähän siltä, että "apuaaa, mä räjähän kohta!" Tästä kakusta oli laskettu riittäväksi 40 hengelle.

 Tässä hieman perinteisemmän näköinen kinkkuvoikkarikakku.

Kaikissa voikkarikakuissa välissä on sekä vaaleaa grahampaahtoleipää että tummaa vuokaleipää. Tumman ja vaalean sekoitus ei tee voileipäkakusta liian yksitoikkoista ja eteenkin kalakakkuun tumma sopii mielestäni paljon paremmin. En ymmärrä ihmisiä, jotka käyttävät voileipäkakkujen väliin valmista italiansalaattia, mutta esim. valmiiksi maustetut tuorejuustot antavat ihan hyvän lisän :) Tekisipä mieleni kokeilla vaikkapa voikkarikakkua savuporosta.