Corpse Bride -hääkakku

Noniin, elikkäs ystäväni toivoi minulta kakkua häihinsä ja minähän lupasin sellaisen tehdä ilman muuta! Häät eivät olleet mitkään ihan perinteiset prinsessahäät vaan teemana oli musta ja hopea glamour. Morsian toivoi kakun olevan vähintään kolmessa kerroksessa ja kerrokset olisivat vinotettu. Morsiusparilla oli hommattuna Corpse Bride leffasta tutut Victor ja Corpse Bride hahmot kakun päälle, ja tämän koristeen takia päällimmäisen kerroksen piti olla halkaisijaltaan 18cm.

Kakun maku mietittiin varsinaiseen ruokaan sopivaksi. Häissä tarjottiin useampaa erilaista salaattia, kermaperunoita, kasvisgratiinia, uunijuureksia ja kohokohtana oli kokonainen palvattu sika. (Sika oli viettänyt 3 päivää saunassa ennen tarjoamista). Koska ruoka oli suhteellisen raskasta, päätimme, että kakun tulisi olla jotain raikasta eikä liian makeaa. Päädyimme suklaapohjaan (johon morsian halusi suklaapaloja tuomaan rakennetta) ja täytteeksi lime-tuorejuusto. Koristelusta sain päättää itse. Tässä lopputulos:

Alin ja ylin kerros päällystetty mustalla sokerimassalla, keskikerros valkoisella sokerimassalla ja lopuksi maalattu Rainbow Dustin Dark Silver elintarvikemaalilla. Valkoiset koukerot tehty pikeerillä ja sokeritimantit pistin tuomaan sitä teeman mukaista glamouria.  Huvittavinta kakun koristelussa oli se, etten todella tiennyt, että morsiammen kimpussa tuli olemaan valkoisia ruusuja :D Kerrankin voi sanoa, että onnistunut valinta! (Sokeri timanteista vielä sen verran, että monet ihmettelivät mitä ne olivat ja voiko niitä syödä..)

Vinotuset kakkun tein siten, että ensin täytin kakut ihan normaalisti ja annoin täytteen hyytyä yön yli. Seuraavana päivänä alimpaa kerrosta vain painoin vinoon toiselta puolelta ettei leikkaamaan tarvinnut rueta. Keski- ja yläkerroksen leikkasin vinosti keskeltä kahtia ja pyöräytin ylempää palaa (myötä- tai vastapäivään) 180 astetta. Tämän jälkeen reunoja oli hieman siistittävä veitsen kanssa, että niistä tuli tasaiset. Tällä konstilla kakkua ei mene hukkaan :)

Kakkua kehuttiin kovasti (niin makua kuin ulkonäköäkin) ja vaikka en halunnutkaan kunniaa kakuntekijänä, kaaso kovaan ääneen juhlaväelle ilmoitti että kakku on minun tekemäni. Vieraat antoivat aploodit vihellyksineen ja kyllähän siitä hyvä mieli tuli :) Onhan se totta, että näinkin pienissä piireissä on hyvä saada vähän näkyvyyttä itselleen ja taidoilleen.

Lisäyksenä vielä, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain olla itse paikalla näkemässä kun hääpari leikkaa kakkuaan. Liikuttava hetki, ei voi muuta sanoa!

Kakun myötä haluan toivottaa hääparille suuria onneja loppuelämäksi  ♥

Dude, where is my car... cake?

Elämäni on yhtä kokeilua konsanaan. Nämäkin nimittäin ovat minulle ensimmäiset laatuaan, koska ne ollut koskaan aiemmin tehnyt autokakkua. Voin kertoa, että jännitti mitäköhän siitäkin tulee, koska olin jo mennyt lupaamaan auton muotoisia synttärikakkuja sen koomin harjoittelematta. Lopputulos oli siis vain toiveen varassa.

Ensimmäisiin juhliin toivottiin autoa. Muulla ei kuulemma ollut väliä, kunhan kakku oli auton muottoinen, että 1 v. sankari ymmärtää sen olevan "prum prum" :D Ajattelin, että olisi huippua tehdä sellainen punainen rallikupla. 

Käytin sellaista Iloinen keittiö sokerimassaa ja jos totta puhutaan, se ei mielestäni ollut kovin hyvää. Tahtoi repeillä useasta kohdasta ja jouduin tuohon toiselle puolelle tekemään tuon ruutulipun peittääkseni ison repeämän. No, ei ollut hätä sen näköinen, koska ruutulippu sopi teemaan ja toi yksityiskohtaisuutta. Pitkän aikaa tuijottelin kakkua ennen kuin se haettiin pois, enkä saanut mieleeni mitä siitä puuttui. Vasta katseltuani valokuvaa tajusin, että autossa ei ole sivupeilejä, jotka minun oli siihen tarkoitus laittaa. Laitoin kakkuun hillon sijasta suklaakastikkeen ja täyte oli pätkis-piparminttu.

Toisen autokakun teemana oli Disneyn Autojen Martti. Kuvassa ilme näyttää paljon pelottavammalta kuin mitä se oli livenä. Olin tyytyväinen lopputulokseen, mutta harmittaa etten ottanut enempää kuvia takaapäin, koska askartelin taakse hinauskelat ja kaikki. Tämänkin kohdalla pakko myöntää, että myöskään suklaan makuinen sokerimassa ei ole kovin herkullista. 

Brainy day in the Wonderland?

Pitkään jo olin halunnut tehdä jonkun tosi pelottavan kakun. Tai ei ehkä niinkään pelottavan vaan jonkun tosi ällöttävän. Sitten eräs tuttuni tilasi minulta yksiin Halloween kekkereihin aivokakun. Hän toivoi kakussa olevan jotain vihreää tai muuta vastaavaa. Päätin laittaa ranttaliksi. 

Pohjana kakussa on ihan perus charlotte russe tyyppinen ratkaisu. Täytteen mauksi valikoitui karpalo ja pohjankin värjäsin punaisella. Muodot aivon pinnalle tein sokerimassasta pyörittelemällä pötköä ja asettelemalla kakun pinalle. Kakun päälle tein railon, johon valmistin tekemästäni karpalosiirapista, vedestä, elintarvikeväristä, sokerista ja liivatteesta hyytelön, jonka rakenteen rikoin lusikalla sekoittamalla. Näyttäisi kuin aivoista tursuaisi jotain limaista. Lopuksi maalasin kakun punaisella ja sammalen vihreällä pastavärillä. Alla on rypistetty leivinpaperi. Minusta paperi oli hauska, koska näyttäisi aivan siltä kuin aivot olisivat "pakattu" siihen. Ei tarvinnut myöskään sotkuja alustalta siivota, koska harvoin myöskään aivojen käsittely on kovin siistiä :D

Olen ehkä hurahtanut liiaksikin the cupcake blogiin. Sieltä saa aivan uskomattomia ideoita! Olin päättänyt järjestää ystävälleni yllätyssynttärit ja päätin kekkereihin leipoa jotain. Näissäkin kuppikakouissa on pohjana sama tiikeri kuin USA kuppikakuissa, päälle vaan sitten muovailin sokerimassata erilaisia Liisa Ihmemaassa teemaan sopivia koristeita. Oma suosikkini oli tuo Veijarikissa tai sitten kanin koloon juuttunut Liisa jalat pystyssä.

Koristeita on todella kiva tehdä, mutta kuka ne oikeasti syö? Sokerimassa on nimittäin pahaa!! Vaikkakin parempaa kuin marsipaani.

Sekalaisia tuotoksia

Hirveän paljon kiireitä ollut viime aikoina koulun rästihommien takia, plus ehkä vähän töitä ja kaikkea muuta siihen päälle. Kiireiden takia jäänit siis paljon päivittämättä ja nyt ei auta sitten muu kuin päivittää kaikki kerralla :)

Monen moista kakkua ja cupcakesia on tullut väännettyä viime aikoina ja tänä viikonloppunakin olisi tiedossa ensin koira-aiheinen synttärikakku tytölle, joka täyttää 5 vuotta ja sen jälkeen eräälle tutulleni lapsensa ristiäisiin jotain hempeää vaaleanpunaista. Monet ovat toivoneet jotain suklaata kakkuunsa täytteekis, esim pätkis ja geisha ovat olleet suosittuja. Kokeilin ensimmäistä kertaa (olen siis ollut hyvin skeptinen) sitä Valion suklaan makuista kermavaahtoa. Voi pojat, maistuu aivan suklaapirtelölle samoin kuin se Valion mansikkakermavaahto maistuu ihan mansikkapirtelölle. NAM! Haluan  myös kertoa, että olen hyvin onnellinen, koska Jyväskylän parhaimpaan kauppaan eli Mestarin Herkkuun oli tullut sitä mansikkatomusokeria.

Liikkeelle voisi lähteä vaikka tästä kakusta, jonka tein itselleni synttärikakuksi. Kakussa oli suklaapohja ja täytteenä tuorejuusto-pähkinäsuklaalevitemoussea ja snickersrouhetta. Päällä ihan perus sokerimassa. Kuviot on tehty pikeerillä, jonka käsittelystä voin sanoa sen verran, että loppujen lopuksi tulos oli pikeeri 1 - minä 0. Ei ollut helppoa laisinkaan, koska ajattelin sen olevan paksumpaa ja että sillä saisi helposti ohuttakin jälkeä (kyllä, käytin ihan pienireikästä tyllaa pursotuksessa), mutta eipä ollut näin. Yritin jota kuinkin tehdä pitsikuviota, mutta lopputulos ei ollut sellainen kuin olin sen mielessäni kuvitellut. Kaiken kaikkiaan kakku oli todella hyvää ja vieraat kehuivat sitä vuolaasti.

Tämän marja-tuorejuustokakun tein koulussa erääseen tilaisuuteen. Kiille ei ollut näköjään ulottunut reunoille asti ja sulaneet marjat päästivät aika tavalla nestettä. Onneki koulun keittiössä on töissä eräs leipuri, joka osasi korjata kakun ulkonäön ennen esillelaittoa. Varoitus: ÄLKÄÄ IKINÄ KÄYTTÄKÖ HYYDYKEKAKKUJEN KEKSIPOHJAN TEKEMISEEN MARIE KEKSEJÄ!!!! Ne eivät kestä kosteutta saatika pysy kasassa. Makukaan ei ole kehuttava. Itse jouduin käyttämään niitä olosuhteiden pakosta ja kyllä sydän itki verta.

USA cupcakes

Tässä vaiheessa voi jo hieman puhua opiskeluunkin liittyvistä asioista. Ensin meidän alan opiskelijaryhmä jaettiin neljän hengen ryhmiin, joista kukin ryhmä suoritti viisi viikkoa kestävän opintojakson koulun ruokalassa. Opintojaksoa kutsutaan ns. esimieskentäksi. Kaksi palvelupuolella ja kaksi keittiössä. Itse opiskelen palveluesimieheksi, en siis keittiöön.

Kunkin ryhmän oli viiden viikon aikana pidettävä jokin teemapäivä ja meille valikoitui Amerikka, koska sattumalta viimeisellä viikollamme oli burgeripäivä. Palveluissa meidän piti myös keksiä kahvioon jokin kampanjatuote tai -paketti ja päätin yhdistää myös kamppikseni tuohon päivään. Visiona oli cupcakesit, koska ne ovat rapakon takana suosittuja ja nouseva hittituote täällä Suomessa. Heti tuli mieleeni, että kuppikakut voisi tehdä USAn lipun väreihin eli sininen, punainen, valkoinen. Lopputulokseen tulikin sitten punainen vuoka, sininen kuorrute ja päälle olisin halunnut valkoisia pieniä tähtiä, mutta koska niitä ei ollut mistään tähän hätään saatavilla jouduin laittamaan pieniä valkoisia helmiä. Leivonnaisen kruunasi pieni lippu.

Kuorrutteena käytin ihan vain maitorahkaa ja vispikermaa. Värjäsin sen Wiltonin royal blue pastavärillä. Sävy ei ollut ihan se minkä olisin halunnut, mutta muuta sävyä ei ollut saatavilla.

Tiikerit  (n.21 pientä)

175 g vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

175 g hyvin pehmitettyä voita

175 g sokeria

3 munaa

2 rkl maitoa

 55 g tummaa suklaata

- Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen

- Siivilöi pehmenneen voin päälle kulhoon jauhot ja leivinjauhe. Lisää vielä munat, sokeri ja maito. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi.

- Jaa taikina kahtia eri kulhoihin

- Sulata suklaa vesihauteessa tai varovasti mikrossa

- Lisää sula suklaa toiseen taikinan puolikkaaseen ja sekoita tasaiseksi vatkaimella.

- Asettele vuoat muffinipellille ja nostele lusikalla taikinaa vuorotellen molemmista taikinakulhoista vuokiin

-Paista kuumassa uunissa alatasolla noin 20 minuuttia (kannattaa laittaa ensin vaikka 15 minuuttia ja seurata, koska jokainen uuni on erilainen).

- Kun kuppikakut ovat valmiita (hammastikkutesti toimii aina), nostele ne ritilän päälle jäähtymään. (Itselläni ritilänä toimii grillivarrastikut vierekkäin :D )

Kuorrutteen voi valmistaa vaikkapa 2dl kuohukermaa ja 250g maitorahkaa, vatkaamalla ensin vispikerman (ei ihan loppuun asti) ja lisäämällä siihen rahkan, sokerin ja väriaineen. Sokeria maun mukaan tottakai. Lopuksi vain sekoitetaan tasaiseksi.

Ainoa huono puoli kuorrutteen värjäämisessä voimakkaalla värillä on se, että värjäsi suun aika voimakkaasti. Kannattaa siis varoa vaatteita, koska väri saattaa jättää niihinkin tahroja, jotka eivät lähde pois.

Itse tein ko. kuppikakut laktoosittomina ja suklaan sijasta käytin kaakaojauhetta. Määrää en osaa sanoa, koska laitoin sitä silmämääräisesti. Maku ei ollut yhtä voimakas kuin suklaalla tehtynä, joten kutsuin omiani semitiikereiksi :D Leivonnaiset saivat hyvän vastaanoton ja ihmiset olivat ihan selkeästi kiinnostuneita.

Kookosletut

Olen jo pitkään halunnut kokeilla lettuja kookosmaitoon. 1,5 viikkoa sitten ostin kookosmaitoa (Santa Marian extra creamy coconut milk) 0,5L purkin ja joka ilta niitä himoinnut ja että "tänään minä niitä teen", mutta enpä sitten ole saanut aikaiseksi. Kuva on ehkä hieman huono, eikä ne näytä normaalia lettua kummallisemmalta.

Kookosletut

0,5 L kookosmaitoa

2 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa maun mukaan

sokeria maun mukaan

voita sulatettuna

- Raaka-aineet sekaisin, vatkataan

- Pannu kuumenemaan

-Paistetaan

Kun sula rasva lisätään taikinaan, ei lettujen paistamiseen tarvitse välttämättä käyttää rasvaa laisinkaan. Riippuu tietty vähän millaisella/minkä kuntoisella pannulla lettuja paistaa.

Itse tykkäsin siitä, ettei letut maistu äklösti kookokselle, vaan antavat kivan vivahteen tavallisiin lettuihin verrattuna. Kivaa vaihtelua :)

Tässä olisi piakkoin tarkoituksena kokeilla tehdä "lasia" sokerista, saapa nähdä miten onnistuu, kun ei ole koskaan ennen moista tehnyt.

Kahvila Kakkula - Ravintolapäivä 19.8.

Ehkäpä about kuukausi ennen edellistä ravintolapäivää (19.8.) äiti ehdotti josko perustettaisi jonkin sortin ravintola tai kahvila. Ei se muuten olisi varmaan mieleen tullut ellei naapurin lapset olisi pitänyt keittoravintolaa ennen kesää järjestettynä ravintolapäivänä. Ajattelin ensin, että no jaa, enpä tiedä. Sitten aloin pikkuhiljaa syttyä ajatukselle, koska onhan minulla kuitenkin haaveena perustaa oma ravintola-alan yritys jossain vaiheessa elämää. Ensimmäisenä tuli mieleen kahvila, jonka päätuote olisi kakut ja sille tiellehän se sitten lähti. Nimeksi tuli Kahvila Kakkula.

Suunnittelu ja toteutus tapahtui yhteistyössä äidin ja siskon kanssa. Kuten arvata saattaa myös hermot olivat välillä melko kireällä (kaksi periksiantamatonta jääräpäätä lyödään samaan laatikkoon=tappelu). Sisko olisi halunnut kahvilan sisälle ja minä ulos. Lopulta isän sana painoi eniten ja kahvila päätettiin toteuttaa ulkona.

Mietintämyssy pyöri myös kovaa vauhtia päässä, kun suunnittelin millaisia kakkuja kahvilassa olisi kiva tarjota. Valikoimaan tuli lopulta täytekakuiksi valkosuklaa-punaherukka, mustaherukka ja mustikka. Marjoja ei tarvinnut erikseen ostaa, koska hyödynsimme omasta kotipihasta löytyviä herukoita ja tädin poimimia mustikoita. Kakuista sai kahvilassa ostettua palasen tai sitten kokonaisen miniatyyriversion kotiin vietäväksi. Toki palasiakin sai mukaan jos halusi. Kakkupalojen kanssa tarjottiin kahvia, teetä ja mehua. Mehunkin oli äiti tehnyt oman pihan antimista.

Arvelimme, että pelkät täytekakut valikoimassa ei riitä, joten oli keksittävä muutakin. Juustokakku oli selkeä vaihtoehto, mutta siinäkin olisi oltava jotain erikoista. Päädyin limeen, koska se on makuna ihanan kesäisen raikas. Äiti halusi tehdä oman pihan raparpereistä keikaustorttua, hieman erilaisempia pikkuleipiä (rosepippuri ja suklaa-chili) ja ei niin perinteisiä kuivakakkuja. Äiti teki myös suklaakakun (ohjeella, jonka sain eräältä keittiömestarilta), jonka hän maustoi rommilla.

Olin halunnut kauan myös kokeilla näitä nyt niin kovin hehkutettuja cake ja cookie popseja. Cookie popsit tein suklaan ja mansikan makuisiksi, cake popsit mangon makuisiksi. Popsien kuorruttaminen candy melts-napeilla oli yllättävän vaikeaa ja voin kertoa ettei homma mennyt aivan kuin strömsössä. Popseista tuli lopulta kuitenkin ihan hyvännäköisiä (ja makuisiakin kuulemma).. 

Monet olivat laittaneet jo valmiiksi tiedusteluja onko valikoimassamme mitään gluteenitonta ja vaihtoehtojahan oli. Teimme yhdestä tarjottavasta täytekakusta ja raparperitortusta kokonaan gluteenittomat. Keliaakikko asiakkaat olivat otettuja, koska yleensä mistään ei saa mitään hyvää. Gluteenittomat tuotteet eivät yleensä ole tuoreita vaan pakkasesta otettuja ja mikrossa lämmitettyjä nissukoita. Tuotteet, joissa ei ollut suklaata olivat laktoosittomia.

Ravintolapäivän nettisivuilla tehtyyn illmoitukseen laitoimme kapasiteetiksi 50 henkilö, mutta arviolta kävijöitä oli noin 120-130. Sinä päivänä me myytiin 116 palaa kakkua, 14 miniatyyrikakkua, 152 pikkuleipää, 12 kuivakakkua, 22 tartelettia ja 30 kakku-/keksitikkaria. Kaikki meni mitä tehtiin ja olo tuntui viimeisen keksipakkauksen jälkeen palkitulta. Kaikki kehuivat kovasti ja nyt jälkeen päin monet ovat kyselleet avaako Kahvila Kakkula ovensa seuraavana ravintolapäivänä 17.11. tai avaako Kakkula ovensa mahdollisesti ihan virallisesti johonkin liiketilaan. Hyvä mieli tulee tällaisesta palautteesta ja innostuksesta :)

Sää tuossa vaiheessa oli kovin epävarma, joten päätimme pystyttää paviljongit pöytien päälle mahdollisen sateen varalta. Ratkaisu oli kaiken kaikkiaan melko hyvä, koska toihan katokset myös hieman kahvilamaista tunnelmaa.

Kaikki paloittain tarjottavat näkyvät tässä (paitsi suklaakakku). Herkullista, eikö?

Tämä kuva otettu heti avaamisen jälkeen. Porukkaa tuli heti kerralla ihan kivasti (ja tämän jälkeen koko ajan lisää). Olimme yllättyneitä, että kahvilassa todella kävi aivan tuntemattomiakin ihmisiä. Jotenkin sitä ajatteli, että paikalle saapuisi vain tuttuja ja puolituttuja.

Ikävikseni jouduin kuitenkin ilmoittamaan, että Kahvila Kakkula ei avaa oviaan (tai tässä tapauksessa ehkäpä kakkukupuaan sopisi paremmin, koska eihän edellisessäkään kahvilassa ollut ovia) seuraavana ravintolapäivänä. Minun kohdallani syksyn tulo toi mukanaan kouluun palaamisen ja ko. aktiviteetti vie ihan liikaa aikaani arviolta jouluun asti. Hyvällä lykyllä Kakkulan "ovet" saadaan auki taas keväällä. Minulla on suunnitelmissa jo kovasti kaikki uusia ja vähemmän "uusia" ideoita ;)

 

Somewhere over the rainbow..

Ihastuin aivan silmittömästä tuollaiseen brittiläiseen kakkukauppaan Haver your cake and eat it (http://shop.haveyourcakeandeatit.org/). Siellä on kaikkea aivan ihanaa ja olenkin kerännyt ostoskoriin jo monen monta tuotetta. Erityisesti ihastuin silikonimuottiin, jolla voi tehdä avaimia.

 Ihastuin myös Rainbow dustin syötäviin glittereihin ja niitäkin löytyy ostoskorista pariakin väriä. Harmiksi nettisivut ovat todella sekavat (ainakin minun mielestäni) ja selaamisessa meni monta tuntia..

 
Sivuja selaillessani eksyin jostain kumman syystä surffailemaan sellaiseen blogiin kuin The cupcake blog  (http://thecupcakeblog.com/) ja sieltä sain itseasiassa paljonkin hyviä ideoita. Ei sinäänsä varmasti mitään uusia juttuja, mutta ne ovat uusia minulle. Tässähän vasta harjoitellaan ja kokeillaan erilaisia juttuja.. välillä hyvällä ja välillä huonolla menestyksellä. Eilen päätin kokeilla eräänlaista versiota sateenkaarileivoksesta. Tässä lopputulos:

Pohja:

3 munaa

2,5 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

2 dl kuohukermaa

150 g taloussuklaata

200 g voita

 

Väliin:

mieleistäsi hilloa tai marmeladia

 

Kuorrute:

tomusokeria

vettä

sinistä elintarvikeväriä

 

 Koristeluun:

kermavaahtoa

moniväristä karkkinauhaa

 

- munat ja sokeri vaahdoksi

- lisätään keskenään sekoitetut jauhot siivilän läpi vuorotellen kerman kanssa varovasti sekoittaen (ei siis vatkaimella)

- palastele suklaa mikron kestävään astiaan ja sulata mikrossa tyyliin: 20sec > sekoitus > 20sec > sekoitus... kunnes suklaa on kokonaan sulanut

- lisää taikinaan nauhana mielellään koko ajan sekoittaen

- sulata rasva mikrossa ja lisää se taikinaan

- levitä taikina uunipellille (mielellään reunallinen) ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

- anna pohjan jäähtyä kunnolla ja kun jäähtynyt, jaa se kahteen osaan.

- valmista noin kaksi desiä sokerilientä (10%) kostutusta varten ja kostuta pohjapala kauttaaltaan hyvin

-levitä hillo/marmeladia pohjan päälle ja nosta toinen puoli päälle.

- kostuta päälipuoli myös hyvin

-valmista kuorrute laittamalla noin 200g tomusokeria kulhoon ja lisää siihen ensin ruokalusikallinen vettä, sitten muutama tippa elintarvikeväriä ja sekoita. lisää vettä tilkka kerrallaan, jottei kuorrutteesta tule liian löysää. Mikäli niin vahingossa käy pitää lisätä tomusokeria. Kuorrutteen on oltava levitettävissä, mutta myös tarpeeksi jämäkkää pysyäkseen leipomuksen päällä. Levitä.

- nosta jääkaappiin jähmettymään

- vatkaa kerma

- nosta leipomus pois kylmästä ja jaa se haluamasi kokoisiin annospaloihin (vinkki: veitsi kannattaa olla isohko ja sitä kannattaa kostuttaa ennen kuin leikkaa, uppoo näin mukavammin ja leikkausjäljestä tulee siisti. kostutus siis jokaisella leikkattavalla sivulla uudestaan)

- kuvasta näkeekin sitten loput koristeluun liittyvät ohjeet :))

 

Leivonnaista kanttaa tosiaan kostuttaa hyvin, koska minun leivokseni ainakin pääsivät himpun verran oltuaan kuivumaan. Hyviä ovat edelleen, mutta saisivat olla kosteampia. En itse nimittäin käyttänyt kaikkea kahta desiä kostuketta :( olisi näköjään kannattanut.

 

Tonnikalatahna

Tätä ohjetta ovat monet ystävät, kaverit ja tutut minulta pyytäneet, koska se vain yksinkertaisesti on niin hyvää :) (Helppoa, nopeaa ja maistuvaa!)

1 keskikokoinen tomaatti

1 prk John West tonnikalaa vähässä öljyssä

½ pkt maustamatonta tuorejuustoa

2 isoa rkl majoneesia

3 rkl kurkkusalaattia

suolaa

mustapippuria

- lohko tomaatti 6 osaan, poista siemenet ja kanta ja leikkaa mahdollisimman pieneksi kuutioksi (siemenet poistetaan, koska muuten tahna vetistyy)

-  valuta tonnikalasta öljy ja lisää se muiden aineiden kanssa kulhoon

- sekoita

- lisää suolaa ja rouhittua mustapippuria maun mukaan

Itse syön tätä yleensä leivän kanssa, mutta toimisi varmaan hyvin myös uuniperunan kanssa. Vinkkinä: kannattaa kokeilla myös Linkosuon maustamattomien ruissipsien kanssa, hyvää! :)

Mansikka-valkosuklaa tarteletit

Sain lahjaksi äidiltäni kauan aikaa sitten tusinan verran tartelettivuokia, joita ei vaan jostain syystä tullut kertaakaan käytettyä. Mukana ovat kulkeneet muutosta muuttoon ja nyt vihdoin päätin, että aika kokeilla pitkästä aikaa. Tarteletteja olen viimeksi tehnyt ammattikoulussa ja voin myöntää, ettei niistä oikeasti tullut kovin hyviä :D

Taikina

6dl venhäjauhoja

250g voita

3 rkl vettä

½dl sokeria

Täyte 

2dl vispikermaa

1prk maitorahkaa

130g Pandan valkosuklaata

sokeria

- Taikinaan tuleva voi kannattaa ottaa jo hyvissä ajoin pöydälle, jotta se on pehmeää muita aineita lisättäessä. Mikäli voita ei ole muistanut/kerennyt ottaa suolamaan, kannattaa voi palastella ehkä noin kuuteen palaan, laittaa mikron kestävään kulhoon ja käyttää mikrossa noin 10-15 sekuntia. Näin voi pehmenee, mutta ei sula (aika siis riippuu mikron tehosta).

- Sekoita pehmeä voi ja muut aineet keskenään ja siirrä seos jääkaappiin

-Vuoksia ei tarvitse erikseen voidella, koska taikinassa on riittävästi rasvaa jo itsessään

- Laita uuni kuumenemaan 200 astetta

-Ota taikina pois jääkaapista, kaulitse se yhdessä tai useammassa erässä

- Leikkaa taikinasta jollakin pyöreällä muotilla (halkaisia riippuu vuoan koosta) ympyrän mallisia taikinalevyjä ja paina ne vuokiin. Taikinaympyrät kannattaa painella tarkkaan niin, että asettuvat hyvin vuokiin.

-Vuoat pellille ja uuniin. Saavat olla uunissa noin 12 minuuttia tai kunnes ovat vaalean kullanruskeita.

- Vispaa kerma

- Lisää siihen rahka ja sekoita

- Palastele suklaa mikron kestävään (ei kovin suureen) kuppiin ja sulata mikrossa: 20 sec, sekoitus, 20sec, 15 sec, sekoitus niin että suklaa on kokonaan sulanut (suklaan mikrosulatuksessa kannattaa olla tarkkana ettei suklaa pala)

- Pyörittele suklaata lusikalla hetki, jotta se hieman jäähtyy
- Lisää valkosuklaa kerma-rahkaseoksen joukkoon ja sekoita

-Lisää sokeria maun mukaan

-Laita massa pursotuspussiin.

Pursotustyyli on vapaa ja tokihan tarteletit voi koristella muillakin marjoilla tai hedelmillä kuin mansikoilla :)

Tartelettini saivat kovasti kehuja. Olin viemässä tarteletteja työpaikalleni maistettavaksi ja kävin ennen sitä ostamassa työpaikkani vieressä olevasta ruokakaupasta purkin maitoa. Keskustelu jonka kävin kaupan pojan kanssa:

Kaupan poika: mitä noi on???!
Minä: Ne on mansikka-valkosuklaa tarteletteja..
K.p.: Niitä onkin sopivasti just kolme
M: eikun ne on menossa tohon naapuriin..
K.p.: Aijaa.. höh..
M: Mut niit on kyl yks ylimääränen, et kyl sä siitä yhen saat jos haluat?
K.p.: SAANKO?! ..ei sun tartte antaa.. oikeesti?
M: (avaa rasian ja ojentaa) Eikun ota siitä nyt vaan
K.p.: Voi vitsit, kiitos. Joko saa syödä?
M: antaa mennä vaan
K.p.: Ai vitsit että on hyvää.. väitätkö että olet ihan itse tehnyt?
M: Kyllä, se on sellanen harrastus
K.p.: Vai että harrastus, tän pohjankinko? ihan sika hyvää

Kävi poika vielä työpaikkani pihalla kiittämässä ennen kuin löi kaupan ovet lukkoon. Tuli hyvä mieli!! :)

Kakkua, kakkua, kakkua..

Pari viikkoa sitten kakkurintamalla oli vilkasta. Ensin piti tehdä eräisiin häihin koekakku numero 2, koska hääpari ei osannut päättää millaisen kakun haluaisivat. Siitä parisen päivää eteenpäin entinen työkaveri oli tilannut poikansa ristiäisiin kaksi kakkua, joista toinen sokerikuorrutteella ja toinen ihan perinteinen mansikkakakku. Ristiäisistä vielä yksi päivä eteenpäin oli serkkuni tilannut itselleen syntymäpäiväkakun. Tällä viikolla piti vielä tehdä niihin häihin kakut, mutta hääparin juhlapaikalla alettiin kiukuttelemaan ettei saisi tuoda ulkopuoliselta tekijältä syötäviä, joten parin on otettava kakut sittenkin sieltä. Harmittaahan se, mutta onnistuin viime viikon torstaina sairastumaan ja ottivat ihan sairaalaan asti. Parempi ehkä nyt vain levätä.

Tässä on nyt se hääkakku numero 2. koevedos. Makuina siis Lime-kookos-valkosuklaa. Välissä olevissa vetopohjissa on tummaa suklaata (ei kaakaojauhetta). alempi kerros on hieman paksumpi ja se on maultaan lime-kookos. Koska laitoin tuoreesta limestä puristettua mehua, hukkui kookoksen maku lime alle. Laitoin massaan tilkan vihreää elintarvikeväriä, jotta eroaisi ylemmän kerroksen valkosuklaasta. Kiille on tehty limemehusta, sokerista, liivatteesta ja vihreästä elintarvikeväristä. Koristeluun olen ihan tyytyväinen, mutta nostaessani kakkua alustalleen se heitti voltin pöydälle ja tottakai kiille alaspäin. Maku oli mielestäni erinomainen :)

Tämä kakku oli kaverini pojan ristiäisiin. Hän toivoi vaaleansinistä sokerimassaa ja nimeä. Kakusta tuli mielestäni hellyyttävä ja se oli kuulemma saanut paljon kehuja juhlissa. Vasta kuvista huomasin, että vauvakoristeelta puuttui toinen jalka, mutta nyt se näyttää ehkä enemmänkin siltä, että jalka olisi vauvan alla piilossa. (kuuden munan kakkupohja)

Juhliin toivottiin myös ihan perinteista mansikkakakkua tuoreine mansikoineen. Väiliin laitoin siis vain mansikkahilloa ja kermavaahto-rahkaseosta. Kostutin kakun ihan vain maidolla. Molemmat ristiäisiin menevät kakut olivat laktoosittomia. (kolmen munan kakkupohja)

Here Kitty, Kitty, Kitty... Tämän kakun tein serkulleni, koska hän toivoi  Hello Kitty -kakkua. Kakkupohja oli kuuden munan ja sitten vain leikkasin sen muotoonsa. Elintarviketussilla oli kätevä piirtää pohjan päälle rajat mitä pitkin leikata. Sitten vain mansikkahillo ja mansikkarahka väliin. Kostutus taas laktoosittomalla maidolla. Koko kakku siis laktoositon myöskin. Päällinen, rusetti, nenä ja silmät sokerimassasta ja viikset lakritsaa. Henkilökohtaisesti olen itse erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja ihastunut noihin mustiin kakkupapereihin ♥

Minulla on noita mustia kakkupapereita myös ihan pikkuisina leivospapereina, nekin ovat ihania. Tällaisia tuotteita on kätevä ostaa tukusta nyt kun sinne kerran pääsee äidin siivellä. Ostettiin kakkupapereiden lisäksi isoja kakkulaatikoita ettei tarvitse enää venkslata kakkukupujen kanssa. Joskus sitä oikeasti miettii, että miksi en ryhtynyt leipuri-kondiittoriksi...
Ehkä se vaan oikeasti on niin kuin isä kerran sanoi "Hyvä harrastus on huono ammatti".