On ihanaa huomata, että ympärillä on ihmisiä, ystäviä, jotka välittävät. Harmittaa, että aikanansa tiet ovat erkaantuneet joidenkin kanssa, ketkä ovat olleet joskus hyvin läheisiä. Joskus tulee vain sellainen olo, että tekisi mieli ottaa heihin yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Sitten alkaa kuitenkin miettimään asiaa tarkemmin. Olisiko meillä enää mitään puhuttavaa ja menisikö tilanne kiusalliseksi tai tulisiko liian pitkä hiljainen hetki. Minulla olisi itseasiassa tämän vuoden puolella järjestettävänä luokkakokous.
Tällä hetkellä läheisimpiä ystäviäni ovat osa työkavereistani, muutama koulukaveri, muutama entinen koulukaveri ammattikoulun ja lukion ajoilta sekä kummilapseni äiti. Erityisesti haluan nostaa nuo työkaverit tuolta, koska minusta on aivan ihanaa kuinka hyvä työporukka meillä on. Vapaa-ajalla, mitä sitten ikinä oikeastaan tekeekin, työkaverit on yleensä aina ne keiden kanssa tulee lähdettyä. Heitä näkee niin usein (pakostakin? :D), että heidän kanssaan tulee oikeastaan jaettua kaikki iloiset ja mieltä painavat asiat. Ei ole koskaan tullut hetkeä etteikö olisi voinut jostain asiasta puhua. Mutta ehkä tämä on se syy, miksi työnteko heidän kanssaan onnistuu niin mutkattomasti.
En ole ikinä kokenut olevani yksinäinen, koska minulla on aina ollut ihania ihmisiä ympärillä. Juurikin tänään olin kahvittelemassa kolmen koulukaverini kanssa ja oli kivaa nähdä heitä kaikki samalla kertaa, vaihtaa kuulumisia ja päivitellä tietoja. Sovittiin siinä sitten, että ensi kuun puolella koiteteaan mennä yhdessä syömään. Ehkäpä testaamaan Jyväskylän uusi italialainen ravintola Trattoria (http://trattoriaaukio.fi/). Odotukset ovat aika korkealla.
Mutta, asiasta kukkaruukkuun: tänään pitäisi päättää pitkään kestänyt treenihiljaisuus. Olen ollut melko jaksamaton viime aikoina tekemään asian eteen mitään ja ehkä jopa heiman laiskakin. Jospa saisi taas innostusta. Treenikassi on ollut jo jonkun aikaa pakattuna odottamassa, että milloinka se inspiraatio sieltä iskee. Liikunta on aina ollut vähän niin ja näin ja tässä vuosien varrella olen tullut siihen tulokseen, että pakottaminen on viimeinen asia mitä kannattaa tehdä. Pakottamalla itsensä liikkumaan menee viimeisetkin innot liikkumista kohtaan. Lisäsin itseni jopa HeiaHeiaan, että voin seurata tilannetta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti