Olin nukkunut torstai-perjantai välisen yön todella huonosti tai käytännössä en ollenkaan ja vanhempani tulivat minua aamupäivästä hakemaan. Vaikka olinkin äkäinen kuin ampiainen, hieno sää piristi. Onni oli, että aurinko paistoi juurikin juhannusaattona.
Kun pääsimme perille, oli pakko ensimmäisenä tutki paikkoja, koska olin vain kerran aiemmin käynyt tätini mökillä ja siitäkin oli ihan hävyttömän kauan aikaa. Hieman oli paikat muuttuneet ainakin sisustuksen puolesta ja keittiötäkin oli uusittu. Mökki on kaiken kaikkiaan hyvin pieni, mutta sanotaanko, että riittävän kokoinen kahdelle ihmiselle ja pienelle koiralle. Väriltään sisustus olivat hyvin vaaleita sävyjä, sinistä ja beigeä. Ulkoterassin rakenteet ja kalusteet olivat tummaa puuta, mutta tekstiilit jatkoivat samaa linjaa mökin sisustuksen kanssa. Tuolla mökillä voisi viihtyä pidempäänkin esimerkiksi omien ystävien kanssa. Tätini mökillä ei ole vesijohtoja, vaan juomavedet tuodaan mukana ja pesuvedet pumpataan järvestä. Sähkökin on peräisin auringosta ja rannassa on aurinkokennot ottamassa energiat talteen. Lähtökohdat ovat siis hyvin alkeelliset. Pakko sanoa myös, että vaikka ulkohuussi olikin siisti ja tyylikäs olen sen verran mukavuuden haluinen, että vesivessa olisi minun mökissäni oltava.
Tässä hieman makua siitä, millaisia sävyt olivat. Riippumatossa oli ihana köllöttää, vaikka hyttysiä olikin todella paljon. Hyttysmyrkkyä sai lisäillä tunnin välein ja hyttyssavuja/-tulia/mitä-ne-nyt-on oli monta ympäri terassia. Tästäkin huolimatta tuntui, että itikoita tuli koko ajan lisää.
Tutkiessani paikkoja en voinut olla kiinnittämättä huomiota vekottimeen laiturin päässä. Tätini miehellä nimittäin on pieni lentokone ja kun minulta kysyttiin "haluatko lentämään?" olin ihan äimän käkenä. Vastausta on varmaan vaikea arvata.
Ei muuta kuin pelastusliivit päälle ja koneeseen. Ensin tuli opastusta siitä kuinka koneeseen kannattaa mennä, missä pitää jalkoja ja mihinkä ei kannata koskea. Koneen sisätila oli pieni ja liikkumatilaa todella vähän. Siksi myös valokuvien ottaminen oli hankalaa. Nouseminen pienellä koneella ei tunnu yhtään niin jännittävältä kuin isolla koneella (enpä yhtään ihmettele, että miksi), mutta erityisesti vedestä lähtemisessä oli jotain jännän hupsua.
Sitten oltiinkin ilmassa ja fiilis oli ihan uskomaton. Lentokorkeudesta en ole täysin varma, koska en meinannut kuulokkeiden kautta oikeen kuulla mitä tätini mies minulle puhui. Matalallahan tuollaisella lennetään ja kuulemma metsän päällä lennettäessä kyyti saattaa olla hieman pomppuista (tai ainakin pomppuisampaa kuin vetten päällä). Tätini mies laskeutui välillä veteen ikään kuin käyttäen sitä trampoliinina ja sitten noustiin taas. Olisin itse halunnut käydä pyörähtämässä Himoksen päällä ja nähdä mikä meno Himos festareilla olisi ollut, mutta polttoaine alkoi olla liian vähissä sinne asti lähtemiseen. Sitten olikin aika palata takaisin mökille. Laskeutuminen oli joka kerralla pomputtavaa, koska vesi on kuitenkin suhteellisen kova alusta laskeutua (tai näin minulle ainakin kerrottiin). Kokemuksena oli ikimuistoinen.
Tätini mies kysyi sainko ikuisen kammon lentämistä kohtaan, mihin kysyin olisiko lähdetty uudestaan :D Rakastan lentämistä ♥
Lentämisen jälkeen alettiinkin valmistelemaan ruokaa. Grillaushan tunnetusti kuuluu olennaisesti kesään ja eteenkin juhannukseen. Tarjolla oli salaattia, halloumia, lihaa, kanaa, grillimakkaraa, perunasalaattia, savustettua lohta, maissia, täytettyjä herkkusieniä, sämpylöitä ja uusia perunoita. Lohelle meinasi tosin käydä hieman huonosti, koska savustuspönttö oli syttynyt kuulemma palamaan. Itsehän olin tällä välillä ottamassa nokosia aurinkotuolissa :D
Tuo pussukka, jossa sämpylät ovat, on äitini käsialaa :) Kätevä minusta ja saa arkiseenkin kattaukseenkin ihan näyttävän yksityiskohdan.
Itsehän en valkoviiniä juo ja kuohuviinikin on sellainen silloin-tällöin-lasillinen herkku. Punaviini on minun juoma. Eteenkin keskitäyteläiset Chileläiset ovat herkkua ja kuvassakin näkyy Sunrise Carmenere. NAM! Harmi vain, että flunssaisuudesta johtuen olo ei ollut kehuttava ja siksi en oikein pystynyt viinistäkään nauttia :/
Syömisen jälkeen ilta etenkin erittäin rauhallisissa merkeissä saunoen (itse en tosin saunassa käynyt), uiden (..enkä uimassa) ja rupatellen. Yhdeksän jälkeen kaksi muuta tätiä ja heistä toisen mies koirineen lähtivät kotia kohti ja siitä hetki eteenpäin menimme mekin nukkumaan. Vähäisen majoitustilan vuoksi vanhempani nukkuivat autossa ilmapatjalla ja minä nukuin saunan pukuhuoneessa levitettävällä sohvalla. Sohva oli peräisin vanhemmiltani ajoilta, joita minä en edes muista.. Tätini oli verhoillut sohvan uudelleen ja se oli oikeastaan aika hyvännäköinen! :) Pukuhuoneessa oli ehkäpä hitusen liian kosteaa nukkumaan mennessä, koska sauna oli ollut aika pitkään päällä ja se oli edelleen lämmin.
Juhannuspäivänä ei enää menty lentämään, vaikka keli olisikin lentämisen sallinut. Päivä meni lepäillessä, syödessä ja seurustellessa. Iltapäivästä siskoni ja hänen miehensä tulivat vielä pyörähtämään koiransa kanssa. Kuuden ja seitsemän paikkeilla lähdettiin ajelemaan takaisin Jyväskylää kohti ja siinä olikin sitten juhannus 2012. Mitäköhän tapahtuu ensi vuonna?
Pakko on vielä myöntää, että koskaa en ole tehnyt juhannustaikoja. Mahtaakohan ne edes olla tehokkaita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti