lauantai 16. kesäkuuta 2012

Tervetuloa vauvakutsuille!

Järjestin reilu viikko sitten tärkeälle ystävälleni vauvakutsut. Vauvan olisi tarkoitus juhannuksen aikoihin tulla maailmaan, joten ajoitus oli loistava. Kutsut oli tarkoitus järjestää jo aiemmin, mutta koulu- ja työkiireistä johtuen ei yksinkertaisesti kerennyt. Apua sain eräältä yhteiseltä ystävältämme.

Halusimme, että juhlat olisivat yllätys ja siksi oli pakko tehdä hieman suunnitelmia. Kutsuin ystävämme "tupareihini", joiden kerroin olevan vain ihan pienimuotoiset. Kerroin kutsuneeni hänet, aiemmin mainitsemani yhteisen ystävän ja muutaman muun tuttuni. Ohjelmassa oli kevyttä seurustelua ja hyvää ruokaa, jotta ystävämme ei ahtaisi itseään ihan täyteen ennen tuloaan. Sanoin, että paikalle saisi saapua klo 18.30, mutta mieluiten vähän myöhässä kuin jälkeen, koska minulla oli "eräs hoidettava asia" enkä ollut muka varma kerkeänkö laittamaan kaikkea valmiiksi puoli seitsemään mennessä. Todellisuudessa muut vieraat saapuivat klo 18.00.

Kuten arvata saattaa, tuli matkaan viime metreillä mutka. Olin kahvilla ystäväni kanssa ja hän kysyi onko eräs hänen ystävänsä ottanut minuun yhteyttä. Sanoin ettei ole ja utelin kuka mahtaisi olla ja millähän asialla. Kävi ilmi, että hänen ystävänsä oli myös järjestämässä vauvakutsuja ja hoin päässäni "ei ei ei..." NO, heti kotiin päästyäni laitoin ko. henkilölle facebookin kautta viestiä, jossa kerroin, että olin suunnitellut koko homman jo ja vieraatkin oli kutsuttu. Ehdotin josko tämä toinen ystäväjoukko haluaisi liittyä minun juhliini niin ei tarvitsisi sitten pitää kaksia juhlia. Kyllä helpotti, kun sain myöntävän vastauksen.

Koko kutsupäivän siinä sitten touhusin: siivosin, leivoin, tein salaattia, koristelin kaukkua ja cupcakeseja jne.. Hieman myöhästyin itse aikataulusta, sillä en ollut vielä edes pukeutunut kun vieraita alkoi saapumaan. Oli sovittu, että jokainen voi halutessaan tuoda jonkin pienen lahjan tulevalle äidille tai vauvalle. Ystäväni kanssa teimme vaippakakun, jota varten ostimme vaippoja hieman liikaa. Tuskin niitä koskaan voi olla liikaa, kun sinappikone saapuu taloon?


Kello tuli 18.30, sitten 18.40 ja sitten 18.45... Vieraiden kesken aloimme vitsailla olisiko juhlakalu mahtanut unohtaa "tuparini" ja lopulta vitsailu muuttui oikeasti epäilyksi ja päätimme, että ystävämme soittaa hänelle. Puhelimesta vastaus kuului jotakuinkin "Ainiin! Oon siellä puolentunnin sisään.." :D

Vihdoin, kun ovisummeri soi ja vieraat asettuivat paikoilleen yllätys-huutoja varten alkoi minua hermostuttaa. Avasin oven valmiiksi ja laitoin välioven kiinni. Tulin keittiöön muka hääräämään jotain ja kun ystävämme astui ovesta sisään alkoi anteeksi pyytely. Yritin olla muka hieman äkäinen, mutta rupesihan siinä vähän hymyilyttämään. Kävelin hieman lähemmäs eteistä ja ystäväni käveli suoraa halaamaan minua. Sillä hetkellä kaikki huusivat "YLLÄTYS!" ja heittelivät vaaleanpunaisia ja -sinisiä it's a boy/girl ilmapalloja. Yllätys onnistui vaikka sankari väittikin arvelleensa matkalla näiden olevan nyt ne.

Tarjolla oli ensin hieman focacciaa, broileri-fetasalaattia, yrittiöljyä ja alkoholitonta omenaboolia. Jälkiruoaksi olin tehnyt kaksia erilaisia cupcakeseja (minttu-suklaa-vanilja ja mansikka-vanilja) ja karpalo-vadelmatäytekakun. Kahvia minulla ei ollut tarjota, koska en omista kahvinkeitintä. Ruoka ja herkut sai paljon kehuja, mikä teki minut hyvin iloiseksi :) (jotkut jopa pyysivät ylijääneitä cupcakeseja mukaansa, heh)



 Syömisten jälkeen ystävämme avasi saamansa lahjat, joista jokainen taisi olla mieleinen :) Hetki siinä vielä seurusteltiin ja vieraat alkoivat vuorollaan poistumaan. Onnistuneet kutsut oli vallan, vaikka kyllä niistä välillä ressattiinkin ihan riittävästi.

Nyt vain sitten odotellaan kumpikohan sieltä on tulossa, kummityttö vai -poika <3 :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti